Ladataan...
Tavoitteesta synti – latvusten kutistuminen hyydyttää hiilensidontaa
Puut ovat muuttuneet juuri sellaisiksi kuin metsänhoidossa on tavoiteltu. Nyt se sataa metsänhakkuiden vastustajien laariin.
Tilaajille
Latvusten liiallinen supistuminen on alkanut jo taimikkovaiheessa hoitamattomuuden ja ylitiheyden seurauksena. Myöhempää kasvua on hillinnyt lisäksi ylitiheydessä kasvaneiden puiden heikosti kehittynyt juuristo.
Moni nuori metsä on kehittynyt päästölähteeksi heikomman puuaineksen päädyttyä lahoamaan joko luonnontuhon tai liian myöhäisten kunnostustoimien seurauksena. Valtava määrä käyttökelvotonta puuainesta päätyy lahoamaan ennakkoraivauksen jälkeen hoitamattomilta kohteilta .Säilytettävä puusto jää puolestaan liian harvaksi ,kun elinkelpoisia/kasvatuskelpoisia runkoja kasvaa liian vähän merkittävän osan tuhouduttua ylitiheyden seurauksena. Tilanteeseen on ajauduttu pääosin osaamattomuuden tai kyvyttömyyden seurauksena. Kannattaa myös pohtia ,mikä vaikutus kehitykseen on ollut ylitiheyksiä suosivan energiapuuvaihtoehdon käytöllä metsänhoitomenetelmänä. Nyt maksetaan hintaa siitä virheestä. On kuviteltu , että kasvatetaan laatupuuta pitämällä puusto tiheänä ,mutta onkin ”onnistuttu” saamaan aikaan vain päästölähde ja niukasti hyvälaatuisia runkoja.
Sitäkin sietää tarkastella ,miten jk-metsien hiilitase kehittyy. On varsin ilmeistä ,että puustopääoma hupenee vaivihkaa heikon uudistumisen vuoksi ja kyky sitoa hiiltä alenee .Tätä ei valitettavasti huomata ,kun asioita tarkastellaan vahvojen jk-lasien läpi. Ammattilaiset toki tietävät kehityksen suunnan ,mutta ovat jääneet mielipiteineen jk-fanaatikkojen jalkoihin.
Tuosta voimme olla kaikki samaa mieltä.
Mutta kun virheet on tehty ja todettu, korjausliikkeet ovat vielä tuhoisampia. Ilmastopenaalin ukot ja akat pyrkivät syyllistämään ja maksattamaan poliitikoilla ne hyväksytyt virheet metsissä töitä tehneillä ihmisillä ja metsänomistajilla.
Nykyään istutustaimien jalostushyöty runkopuun kasvulle on laskettu 20%..30% ja latvusmassan väheneminen 1%..2%. Onkohan tämä tärkeäkin puheenaihe?
Yhden kuusileimikon (löytyy metsälehden ketjusta Hiilinielu) hakkuun biomassat olivat 1/3 (runkopuu), 1/3 (latvus ja oksat) ja 1/3 (kannot ja juuret).
Kuusen kuivatilavuuspainolla 0,37 tn/m3 1m3-kuusipuuta sitoi hiiltä (C) 0,185 tn ja hiilidioksidia (CO2) 3,67*0,185= 0,68 tn.
Muuntorektoimeksi CO2/m3 tulee 3*0,68= 2.
Runkopuu m3:iä kohden koko kuusipuun CO2-sidonta on siis 2 tn/runkopuu m3.
Mikko Riikilä voisi selvittää Tarja Tuomaiselta, miten Suomen 2023 metsien runkopuun hakkuusäästön 17,2 milj.m3 CO2-sidonta oli vain -13,2 Mtn, jossa maapäästöt ja pitempiaikainen puutavara eivät ole mukana.
Muuntokertoimeksi tulee vain 13,2/17,2=0,76 tn/runkopuu-m3, kun se kuusella on n. 2,0.
Jos oletaan, että kuusipuuta tuosta 2023 runkopuun hakkuusäästöstä olisi puolet, niin CO2-sidonta olisi 0,5*17,2*2=-17,2 Mtn eli enemmän kuin Luken laskemien kaikkien puulajien CO2-sidonta runkopuun hakkuusäästöstä +17,3 milj.m3.
Kysymys kuuluu miten tuo vuoden 2023 metsien hiilinielu on laskettu?
Sitä sopii ihmetellä, että miten tuo hiilinielun romahdus on tapahtunut käytännössä viimeisten kymmenen vuoden aikana (MT 17.1.25). Sitä ennen se on säilynyt aika vakaalla tasolla. Metsässä ei mielestäni ole tapahtunut tänä aikana mitään niin mullistavaa, mikä selittäisi muutoksen. Mullistavaa on tapahtunut vasta sen jälkeen, kun puun tuonti loppui Venäjältä, mutta tuo romahdus on tapahtunut jo ennen sitä 10 vuoden aikana. Aivan liikaa tuntuu olevan epävarmuustekijöitä laskennassa ja kertoimissa.
”Metsien kasvattajille kehitys on tavoiteltavaa: entistä isompi osa puuston kasvusta ja biomassasta on runkopuuta. Se on ollut myös metsänjalostuksen tavoite.”
Tämä on aivan potaskaa ja tavoite koskee vain ammattitaidotonta metsänkasvattajakuntaa.
Miksi kasvattaa honteloita, pienilatvaisia, heikkojuurisia, herkästi lumi- ja tuulituhoja saavia sekä kuituvaltaisia runkoja, joiden järeytyminen on vielä hyvin hidasta ? Ei mitään järkeä.
Metsänhoidon suositukset ja yleiset käytännöt ohjaavat aivan liian tiheisiin metsiin jo taimikosta lähtien.
Nämä saavat pahan valoshokin ensiharvennuksissa, joiden jälkeen kasvukin romahtaa pienen latvuksen takia.
Sahalan Kartanossa Rautalammilla istutetaan suuriin mättäisiin ko ja ku 1200/ha, ensiharvennetaan hyvin varhain tiheyteen 600-700 ja näin saadaan nopeasti järeytyviä pitkälatvuksisia valtapuita, joiden tyvet ovat tukkimitoissa jo 20 vuotiaina. Väljennykseen päästään reilusti alle 10 v EH:n jälkeen. Tuuli- tai lumituhoja ei ole, eikä halpaa energiapuutakaan tule hyvin varhaisen taimikonhoidon ansiosta.
Tällä kasvatustavalla puun myynneistä keskimäärin tukkia on luokkaa 2/3 eli tuplasti valtakunnan keskiarvo. Kannattavuus on hyvä.
Hämmästelen mikäli Suomen metsien hoidon ohjenuoraksi otetaan ilmastotoimet, vaikka meidän metsien tila ei millään tavoin ratkaise itse globaalia ongelmaa, vaikutuskin on minimaalinen.
Jos tosiaan muutos on tapahtunut 10 vuodessa, niin tähän aikaikkunaan sopii melko hyvin erään hallituksen päätös jolla poistettiin päätehakkuiden ikäraja.
Tämä päätös näkyy myös puunhintatilastoissa, eikä suinkaan metsänomistajan eduksi. Ei voi olla epäilemättä, etteikö tätä päätöstä olisi myös lobattu kolmenkoplan osalta.
Mitä tulee Tapion taulukoihin ja kasvatussuosituksiin, niin myös niitä ovat olleet tekemässä tämä sama kopla. Ehkä sielläkin on omaaetua saatettu ajaa, nostamalla istutustiheyttä jota on perusteltu erilaisilla tuhoihin varautumalla. Markkinoille kaivataan kuitupuuta ja se näkyy tässäkin suosituksessa kun asiaa tarkastellaan ja verrataan 30v takaiseen aikaan.
Kuten edellä kommentoitukkin, niin liian tiehässä kasvanut ja hoitamattomuus juurikin supistaa tätä mitattua biomassaa josta itse artikkelissa puhutaan. Liekkö hoitorästit seurausta metsänomistajien kaupungillistutimesta ja osaamattomasta omistuksesta sekä hoidosta? Ei olla äärellään näkemässä mitä metsässä tapahtuu, eikä edes välttämättä käydä siellä. Tästä on isossa mittakaavassa seurannut energipuumarkkinat, kun ei sieltä muuta ole tullutkaan.
Mikäli markkinat olisi olleet ennen kasvatusta, niin energiapuunkorjuun kaato- ja keruu kalusto olisi kehittynyt paljon aikaisemmin. Laitteisto on edelleen jäljessä korjuisiin nähden.
Näin maallikkona en täysin ymmärrä monimutkaista laskemista päästöistä ja sidonnasta, mutta itse mietin asiaa niin että metsäpohjassa on tiettymäärä kasvuvoimaa joka toteutuu lämpösumman kanssa kasvuna. Kasvoi sitten pellolla heinä tai metsämaassa puu.
Hoitotöillä vain valitaan mitä kasvatetaan ja mitä sieltä tavoitellaan saatavaksi. Hoitamaton peltokin muuttuu niityksi ja ajanmyötä lisää vain multamaata vuorotellen sitomalla ja vapauttamalla hiiltä. Mistä tähän laskukaavaan tulee enemmän hiiltä, joka muuttuu päästölähteeksi?
Supistunut latvus metsässä vähentää yhteyttämistä, joka vähentää samalla kasvua ja silloinkin suuntautuu enenevissä määrin ylöspäin, josta taas aiheutuu enemmin lumi- ja myrskutuhoja. Puuthan kasvavat juuri siihen suuntaan missä niillä on tilaa.
Tämä käyttämätön kasvuvoima nyt muutetaan laskennoilla päästölähteeksi, vaikka se sama ravinto on edelleen odottamassa käyttöään. Jos todellisia päästöjä tästä vapautuisi ilmakehään, niin eikö hiilidioksidi pitoisuus silloin nousisi ilmastossamme? Jota kovalla vauhdilla koitetaan lisätä kaikella teollisuudella.
Päästö = maksimaalisen tuoton menetetty osuus?
Sahalan Kartanon kasvatusperiaate on nykyajan edelläkävijä, vaikka ajatus ei ole uusi. Eivät ikävä kyllä ole ihanne metsänomistaja metsäteollisuuden näkökulmasta, mutta sitähän ei tässä kysytä. Ovat kuitenkin järjellisesti ajateltuna erittäin oikealla asialla. Käyttäköön puunostaja kuutionsa miten parhaaksi näkee, senhän vain raha sanelee, kuten kaiken muunkin tässä maailmassa.