Viime päivinä on moniäänisesti ihmetelty Luonnonvarakeskuksen (Luke) laatimaa Suomen metsien kasvihuonekaasulaskelmaa, jota Metsälehti vertasi Ruotsin vastaavaan laskelmaan. Tulos oli, että Ruotsin metsät sitovat hiilidioksidia 30-kertaisen määrän Suomeen verrattuna.
Suomenkin metsät olivat tukevasti hiilinielu vuoteen 2021 asti, jolloin Luke tarkensi turvemaiden hiilipäästöjen laskentaperusteitaan.
Silloin turvemaiden hiilidioksidipäästöt likimain tuplautuivat aiemmin oletetusta 5,8 miljoonasta hiilidioksidiekvivalenttitonnista 10,5 miljoonaan tonniin. Tämä pudotti pohjan Suomen pyrkimyksiltä saavuttaa lupaamansa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä.
”Puustoinen turvemaa sitoo hiilidioksidia”
Politisoituneen hiilinielukeskustelun tiimellyksessä on vähälle huomiolle jäänyt Suomen arvostetuimpiin suometsätieteilijöihin lukeutuvan Annamari Laurénin viestintätoimisto Audiomedialle antama haastattelu, joka asettaa Luken laskentaperusteet kyseenalaiseen valoon.
Haastattelussa Laurén korostaa, että suometsien hiilitasetta tarkasteltava koko ekosysteeminä mukaan lukien sekä maan että metsän hiilitase.
”Ojitetut suot ovat hiilinieluja, silloin kun soiden puuston kasvu lasketaan mukaan.”
Haastattelussa Laurén toteaa seuraavasti: ”Jos halutaan viilentää ilmastoa lyhyemmällä kuin sadan vuoden tähtäimellä, niin suometsät kannattaa pitää puustoisena ja kasvamassa ja nostaa pohjaveden pintaa tuotannossa olevissa suometsissä.”
Suometsien inventaarit menevät uusiksi
Metsälehden tietojen mukaan suometsien kasvihuonekaasujen inventointimenetelmät ovat menossa remonttiin.
Tähän viittasi myös Metsälehden haastattelema akateemikko, Helsingin yliopiston aerosoli- ja ympäristöfysiikan professori Markku Kulmala. Hänen mukaansa metsien ja metsämaan hiilensidontaa pitäisi mitata paljon nykyistä enemmän.
”Mitattua tietoa tarvittaisiin erityisesti turvemaiden metsistä.”
Tiedepiireissä on myös esitetty tarve Luken laskelmista riippumattoman rinnakkaisen kasvihuonekaasutasetarkastelun tekemisestä. Näin päättäjillä olisi käytettävissään toinen näkemys päätöstensä perusteeksi.
Hakkuutähteet ja kannot lisäävät Ruotsin hiilinielua
Suomessa metsien katsotaan muuttuneen päästölähteeksi, koska hakkuut ovat lisääntyneet niin, ettei puuston nielu enää riitä kattamaan maaperästä vapautuvan hiilidioksidin määrää.
Vielä vuonna 2021 tehtyjen kasvihuonekaasutaseen laskentaperusteiden muutosten jälkeen metsät nielivät hiiltä 8,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa. Vuoden 2023 metsien hiilitase oli reilut miljoona tonnia päästöjen puolella.
Luken tutkimusprofessori Ilkka Leinonen muistuttaa, ettei Luken mallintamaa metsien hiilinielun muuttumista päästölähteeksi voi selittää hakkuiden ja luonnonpoistuman lisääntymisellä.
Näin siksi, että puuston kokonaispoistuma aleni vuodesta 2021 vuoteen 2023 alkaen noin neljällä miljoonalla kuutiometrillä. Metsien kasvu ei samalla aikavälillä ole muuttunut.
Toisaalta Ruotsin metsien suurta hiilinielua ei voi selittää metsien alhaisella käyttöasteella. Siellä puuston kokonaispoistuma suhteessa puuston kasvuun on selvästi Suomea korkeampi.
Metsätase 2023 Suomi vs. Ruotsi
| Suomi | |
| Puuston kasvu | 103 miljoonaa kuutiometriä |
| Puuston kokonaispoistuma | 82 miljoonaa kuutiometriä |
| Puuston määrän lisäys | 21 miljoonaa kuutiometriä |
| Ruotsi | |
| Puuston kokonaiskasvu | 109 miljoonaa kuutiometriä |
| Puuston kokonaispoistuma | 105 miljoonaa kuutiometriä |
| Puuston määrän lisäys | 4 miljoonaa kuutiometriä |
Turvemaiden metsiä Suomessa on enemmän kuin Ruotsissa. Vuoden 2021 laskentaperusteiden korjauksen jälkeen Suomen turvemaiden maaperäpäästöt olivat noin 10 miljoonaa hiilidioksiditonnia – mutta tämä luku ei sisällä turvemaiden puuston kasvun sitomaa hiiltä.
Suometsätieteen professori Laurénin mukaan ojitetut ja puustoiset suot ovat kasvavan puuston yhteyttämisen vuoksi hiilinieluja, joten yli 30 miljoonan hiilidioksiditonnin eroa Suomen ja Ruotsin hiilensidonnassa on vaikea selittää turvemaidenkaan perusteella.
Todellisuudessa Ruotsi kartuttaa hiilinielujaan laskelmalla hakkuutähteet ja kannot maaperän hiilivarantoon. Mitä enemmän hakataan, sitä enemmän maaperän hiilinielu kasvaa.
”Metsämaan hiilivarasto irrotettava päästökaupasta”
Metsämaiden tutkimukseen erikoistunut Luken tutkimusprofessori Hannu Ilvesniemi on tutkinut suomalaisten metsien maaperää ja sen hiilivarastoja 1980-luvulta lähtien.
Ilvesniemen mukaan maaperän hiilivarantojen muutosten seuranta on kattavien lähtötietojen puutteellisuuden ja metsämaan pienipiirteisyydestä johtuvan suuren hajonnan sekä mallinukseen liittyvien epävarmuuksien vuoksi siinä määrin epätarkkaa, että se pitäisi jättää huomiotta, jos hiilensidontakiintiöillä aletaan käydä kauppaa.
”Maaperän hiilivarannon muutoksia on syytä seurata, mutta kaupan perusteena pitäisi käyttää vain puuston hiilivarannossa tapahtuvia muutoksia, joita voidaan luotettavasti mitata.”
Kommentti: Perimmiltään kyse on fossiilisista polttoaineista
Viime viikkojen keskustelu on ollut omiaan hämärtämään ihmisten ymmärrystä ilmastonmuutoksen perimäisistä syistä.
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee fossiilisten polttoaineiden polttamisesta syntyvien hiilidioksidipäästöjen vuoksi – ei siksi, että Suomessa harjoitetaan kestävää metsätaloutta.
Olen ehkä seurannut keskustelua huonosti, mutta en muista havainneeni Suomen Ilmastopaneelin kovinkaan aktiivisesti tuoneen tätä esille – hakkuiden rajoitusvaateita senkin edestä.
MIKKO RIIKILÄ
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Aika valaiseva tuo Metsätase 2023 Suomi vs. Ruotsi. Ja samaa olen ihmetellyt kuin Mikko, keskustelu pyörii edelleen vahvasti metsien ympärillä eikä juurisyyn eli fossiilisten käytön.
Tietty poliittinen jahti ei voi olla läpinäkymättä tässä jo tragediassa. Suuruuden hullu poliittinen aikataulutavoite yhdistettynä kyseenalaiseen menetelmäseurantaan toivottavasti osoittautuu fiaskoksi.