Viimeinen joulukuun päivä, jolloin aurinko vielä kipuaa horisontin yli. Pakkasta on 25 astetta. Kittilän metsähoitoyhdistyksen puheenjohtaja ja ilmastoasioihin perehtynyt meteorologi Leena Neitiniemi-Upola istuu tuvan lämpimässä ja hyssyttelee vieraasta innostunutta Leevi-koiraa hiljaiseksi.
Neitiniemi-Upola hallinnoi yhdessä miehensä Esko Upolan ja kahden aikuisen lapsensa kanssa kotitilaansa Ounasjoen varressa Kittilän Alakylässä. Metsäyhtymällä on joen molemmin puolin noin 350 hehtaaria metsää, joista suurin osa on nuorta kasvatusmetsää.
Ei ihme, että uusien biotuotetehtaiden valmistuminen innostaa uudelleen Kittilän metsänhoitoyhdistyksen valtuustoon valittua metsänomistajien sanansaattajaa.
”Kuitupuun ostajien lisääntyminen on tietysti hieno asia.”
Neitiniemi-Upola kertoo hymyssä suin olevansa hiukan vahingoniloinen siitä, etteivät taloustieteilijät osanneet vielä muutamia vuosia sitten ennustaa metsätalouden uutta nousua Suomessa.
”Meteorologina tiedän, ettei ennustaminen ole niin helppoa. Sään ennustamisessa on ollut tosi hyvät tulokset verrattuna näihin taloussyklien ennustamisiin.”
Ilmasto lämpenee, metsä kasvaa
Toinen Neitiniemi-Upolaa innostava asia on ilmastonmuutoksen myönteiset vaikutukset Lappiin. Maltillisemman skenaarion mukaan Lapista vähenee 50 vuorokautta termistä talvea ja tilalle tulee lisää kesäpäiviä sekä 35 vuorokautta lisää kasvukauteen.
”Olen myönteisesti yllättynyt noinkin valtavista mahdollisuuksista. Potentiaalinen metsän kasvu tulee pohjoisessa olemaan suurta. On tietenkin riskejä, kuten myrskyvahingot, rankkasateet, loiset ja taudit, tykkylumivahingot ja metsäpalot.”
Neitiniemi-Upola näyttää kaaviota, joka kuvaa hiilen, tuon ilmaston lämpenemisen kannalta suurimman mörön, kiertokulkua luonnossa. Metsä kasvaa ja sitoo yhä enemmän hiilidioksidia. Kun puuta käytetään esimerkiksi energiaksi, hiili vapautuu ilmaan, mutta uusi kasvava metsä puolestaan on jo valmiina sieppaamaan ilmakehän hiilidioksidia.
”EU-päättäjät eivät välttämättä ymmärrä, ettei puun polttaminen ole sama asia kuin fossiilisten polttoaineiden käyttö. Tuolloin ilmaan vain vapautuu hiiltä, eikä kiertoa takaisin ole. Meillä metsät eivät kaatamalla häviä, sillä puu kasvaa koko ajan. Meidän varsinainen omaisuutemme onkin hyvin tuottavassa maaperässä.”
Kotiseututyö sydäntä lähellä
Kun Neitiniemi-Upola muutama vuosi sitten muutti takaisin kotitilalleen, hän päätti ensi töikseen siivota pihan komistuksen, perinteisellä punamullalla sivellyn aitan kuntoon ja järjestellä siellä olleet tavarat arvoiseensa järjestykseen. Samalla Neitiniemi-Upolan esi-isän, kuuluisan veneentekijä Vene-Aapon 1870-luvulla rakentama aitta muuttui puusta elantonsa saaneen suvun kotimuseoksi.
”Täällä on aina eletty puusta: on tehty veneitä, tarve-esineitä ja puukauppaa, ja tarvittaessa valmistettu pettuleipää ja kuusenpihkasalvaa lääkkeeksi.”
Hopeisen huurteen peitossa olevan, malkatuohikattoisen aitan hirret ovat peräisin puista, jotka Luonnonvarakeskuksen lustotutkimuksen mukaan ovat kasvaneet vuosina 1690–1720. Aitan sisältä löytyy kattava kokoelma suvun historiaan kuuluneita esineitä: 1800-luvun lohiverkkoja, veneenveistäjän tarvikkeita, poron länget, puisia astioita ja entisajan metsurin varusteita.
Pettuleipääkin saa maistaa.
”En pystynyt samaan kuin Saarijärven Paavo, mutta on tässäkin 20 prosenttia pettujauhoa.”
Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 24/2016.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Aina pohjoisen sahurit ja hirsitehtaat jaksavat muistuttaa kuinka pohjoisen hidaskasvuinen puu on laadukasta. Siitä huolimatta kaikki pyrkivät tekemään kaikkensa, jotta tämän puun laatu heikkenisi. Kylvetään lantaa metsään ja ollaan iloisia ilmaston lämpenemisestä. Aikamoinen ristiriita sanoisin.