Nykyisellään Suomessa saa päätehakata minkä tahansa metsän riippumatta sen iästä tai järeydestä. Ruotsin metsänhoitolaissa päätehakattavien metsien vähimmäisikä on yksiselitteisesti määritelty.
Kaikkein viljavimmilla kasvupaikoilla Keski- ja Etelä Ruotsissa kuusikoiden alin uudistamisikä on 45 vuotta. Väli- ja Pohjois-Suomea vastaavalla alueella kuusikoiden alin sallittu päätehakkuuikä on kasvupaikasta riippuen 60–90 vuotta.
Tuoreilla kankailla kasvavien männiköiden uudistaminen on sallittu, kun ne ovat vähintään 60–65-vuotiaita. Pohjoisen karuimpien männiköiden alin uudistamisikä on 100 vuotta.
Lisäksi Ruotsin metsänhoitolaki rajoittaa päätehakkuita määrittämällä, kuinka suuri osa metsätilasta enintään saa olla taimikkona tai avoalana.
Säädös koskee yli 50 hehtaarin metsätilakokonaisuuksia. Niillä avohakkuualan ja alle 20-vuotiaiden taimikoiden yhteenlaskettu pinta-ala ei saa ylittää puolta metsän pinta-alasta. Yli tuhannen hehtaarin tilakokonaisuuksissa saman kunnan alueella olevat tilat lasketaan yhdeksi käsittely-yksiköksi.
Valvontaa usean tietolähteen perusteella
Skogsstyrelsenin valvota-asiantuntijan Christian Claessonin mukaan pääosa hakkuuilmoituksista tarkastetaan automaattisesti. Näin varmistetaan, ettei hakkuu vaaranna luonnon monimuotoisuutta, muinaismuistoja ja vesistöjä.
”Tämän lisäksi asiantuntijamme tarkastavat osan hakkuuilmoituksista ihmistyönä. Pystymme manuaalisesti tarkastamaan vain murto-osan hakkuuilmoituksista.”
Tällöin tietolähteinä käytetään ilmakuvia, jotka kuvaavat metsiä 1970-luvulta alkaen, ja laserkeilaamalla kerättyä metsävaratietoa, josta voidaan todeta muun muassa puuston pituus.
Tarkastajilla on käytössään myös 1980- ja 1990-luvuilla yksityismetsissä tehdyn metsäinventoinnin tiedot, joista voidaan todentaa puuston ikä, kasvupaikan viljavuus ja puulajijakauma.
Avoalojen ja taimikoiden osuus määritellään yhdistämällä tiedot 20 viime vuoden aikana ilmoitetuista ja toteutetuista päähakkuiden pinta-aloista.
Metsänhoitolain päätehakkuurajoituksista voidaan joustaa Skogsstyrelsenin poikkeusluvalla.
”Viime vuonna meille tuli 600 poikkeuslupahakemusta, jotka koskivat 2 500 hehtaarin alaa. Poikkeusluvalla voidaan hakata laissa määriteltyä nuorempaa metsää tai ylittää hakkuualojen ja taimikon enimmäismäärä esimerkiksi tuhojen vaurioittamissa metsissä.”
Ruotsissa tiukempi uudistamisvelvoite
Hakkuualat on Ruotsissa viljeltävä kolmen vuoden kuluessa hakkuun päättymisestä ja silloin aukolla on oltava kasvupaikasta riippuen vähintään 1 000–1 500 kasvatuskelpoista tainta.
Luontaisesti uudistettaessa taimikko on perustettava eteläisessä Ruotsissa seitsemässä vuodessa ja maan muissa pohjoisosissa kymmenessä vuodessa hakkuun päättymisestä.
Suomessa uudistamistoimet on lain mukaan aloitettava kolmen vuoden kuluessa hakkuun päättymisestä. Metsänomistajalla on 10–25 vuotta aikaa perustaa vakiintunut taimikko. Vähimmäistaimimäärät ovat suunnilleen samat kuin Ruotsissa.
KOMMENTTI
Tästäkö tappio hiilensidonnassa johtuu?
Metsälehti uutisoi äskettäin, kuinka paljon tehokkaammin metsät Ruotsissa sitovat ilmakehän hiilidioksidia kuin Suomessa. Syitä etsittiin lähinnä Suomen laskentaperusteista.
Ehkäpä kyse onkin todellisista eroista.
Meillä metsän kuin metsän saa päätehakata. Kun tähän yhdistetään väljähtänyt uudistamisvelvoite, alkaa köhivä hiilinielu käydä ymmärrettäväksi.
Jos hiilinieluja haluttaisiin vahvistaa, kannattaisi ensiksi palauttaa voimaan Lapin laki, jolla takavuosina tuettiin metsänviljelyä pohjoisessa. Se varmistaisi, että pohjoisen Suomen metsät pysyvät jatkossakin kasvukunnossa ja tehokkaina hiilinieluina. Nykymenolla näin ei tapahdu.
Ruotsissa luovuttiin 2010-luvun alussa asevelvollisuudesta, Suomessa käytännössä uudistamisvelvollisuudesta. Jälkiviisaasti ajatellen kumpikin osoittautui varsin hölmöksi ratkaisuksi.
MIKKO RIIKILÄ
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Ruotsin malli meillekin! Metsälaki päin sitä itseään, viimeisen lain uudistuksen jälkeen. Metsäteollisuus onnistui lobbauksessaan, kun lain laatijat muutamaa Hoskosta lukuun ottamatta täysin pihalla, ainakin ko. asiassa.
Omien kokemuksieni pohjalta nuo Ruotsin ikärajat suhteutettuna Suomessa vastaaviin olosuhteisiin toteutuvat. Ennenaikaiset uudistushakkuut eivät Etelä-Suomen yksityismetsissä ole iso ongelma. Lepsu uudistamisvelvoite on katastrofi. Tuo odotusaika mahdollistaa puskien perustamisen. Menetys aloituksessa seuraa koko kiertoajan. Ruotsalaisten tekemän tutkimuksen mukaan heidän uudistusalansa sitovat hiiltä aiemmin kuin Suomessa. Johtuukohan tuokin nopeammasta uudistamisesta?
Puukaupan yhteydessä sovittu uudistaminen on tehokas tapa torjua viivettä. Puulajia voidaan vielä hakkuun jälkeen helposti muuttaa. Eikä pääse ”unohtumaan”.