Täällä Keski-Pohjanmaalla näkee karsittuja nuoria kuusia, joista alaoksat on katkottu moottorisahalla lähes kahteen metriin, ilmeisesti maiseman takia. Eikö noihin puihin iske laho? (Lukijan kysymys)

Pystypuiden karsintaa on pelätty vanhoihin tutkimuksiin vedoten. Vuosikymmenien ajan hyväksyttyä oli vain kuivien oksien tiputtelu kepillä. Huonot kokemukset aiheutuivat heikoista välineistä, huolimattomasta työstä ja väärästä karsimisajankohdasta. Myöhemmät tutkimukset ja puutarhurien kokemukset erikoispuiden leikkauksista ovat tehneet myös elävien oksien karsinnasta arkipäivää.

Karsinnan yleisohje on poistaa kuolleita ja eläviä oksia pinnanmyötäisesti terävällä oksasahalla tai mieluummin ohileikkaavilla saksilla. Leikkaus kannattaa tehdä kohtisuoraan oksan pituusakselia vastaan oksakaulusta varoen. Parhaat ajankohdat ovat havupuilla kevättalvi ja lehtipuilla keskikesä. Juhannuksesta heinäkuun loppuun nopeasti kuivuviin leikkaushaavoihin ei laho hevillä iskeydy.

Karsintaa on tehty maisemasyistä myös katkaisemalla oksat vesurilla pitkään tappiin. Oksantyngät kuivuivat vähitellen ja tippuivat vuosien mittaan pois. Mikäli puun kuorta tai oksakaulusta ei ole vahingoitettu, puut eivät ole saaneet lahovikaa sen pahemmin kuin luontaisessa karsiutumisessakaan. Oheisessa kuvassa on muutama vuosi sitten vesurilla karsittu kuusi, jonka oksatapit ovat pihkoittuneet hyvin eikä laho ole päässyt puuhun.

Karkeahampainen moottorisaha on sen verran raju karsimisväline, että sen kanssa on oltava varovainen. Itse käyttäisin moottorisahassa kovia kierroksia ja jättäisin oksiin pienet tyngät vaurioiden välttämiseksi. Lahoriski on pienempi, mutta kylestyminen hitaampaa kuin pinnanmyötäisessä karsinnassa.

Tästä ei ole suurta haittaa, jos karsinnan päätavoite on maisema eikä oksattoman laatutukin tuottaminen.

Julkaistu Metsälehti Makasiinissa 5/2017

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.