Metsien monimuotoisuutta on yllättävän vaikea kartoittaa, jos lähtökohtana on arvio lahopuuston määrästä.

”Ongelman ydin on, että paikkatieto on hyvin epävarmaa. Lahopuusta ei ole luotettavaa tietoa kuin aluetasolla”, sanoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Annika Kangas.

Lahopuuston kartoitus on nyt kipakan väittelyn aihe. Taustalla ovat niin sanotut HCV-metsät, jotka puolestaan liittyvät FSC-sertifiointiin. Kirjainyhdistelmä hcv tulee englannin kielen sanoista high conservation value ja tarkoittaa korkeaa suojeluarvoa.

FSC Mix -leimattuihin puujalosteisiin voidaan käyttää myös muualta kuin FSC-sertifioiduista metsistä korjattua, niin sanottua kontrolloitua puuta, kunhan hakkuussa ei vaaranneta luontoarvoja.

Tätä varten Metsäteollisuus ry ja Sahateollisuus ry tilasivat pari vuotta sitten Tapio Palvelut Oy:ltäkartoituksen, jossa selvitettiin, missä mahdolliset HCV-metsät sijaitsevat. Kartoituksessa käytettiin apuna muun muassa Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tietoja.

Kartoituksessa oli kyse nimenomaan metsistä, sillä HCV-alueiden koko on Etelä-Suomessa vähintään 20 hehtaaria ja Pohjois-Suomessa vähintään sata hehtaaria.

Luonnontuhot avainasemassa

Kangas ja professorikollega Lauri Mehtätalo Itä-Suomen yliopistosta suoraan sanottuna lyttäsivät vastikään Syken käyttämän lahopuuston arviointimenetelmän.

Tässä niin sanotussa Zonation-analyysissa lahopuupotentiaali johdetaan jokseenkin suoraan puuston keskiläpimitasta, ja sitä on käytetty HCV-kartan lähtötietona.

Kangas ja Mehtätalo julkistivat arvionsa syyskuussa ilmestyneessä Metsätieteen aikakauskirjassa. Heidän mukaansa Syken suojelualuearvokarttaa ei pidä käyttää mihinkään metsiä koskevaan päätöksentekoon ennen kuin laskennan ja aineistojen puutteet ja virheet on korjattu.

Kangas ja Mehtätalo painottavat, että lahopuuston määrä riippuu suurimmaksi osaksi luonnontuhoista. Niiden sijainti on sattumanvaraista, ja siksi potentiaalisten alueiden kartoittaminen on paljon monisyisempää.

Miten kartat on tehty?

HCV-karttoja ei ole julkistettu, eikä Kangas ole pyynnöstään huolimatta saanut tietoa, miten ne on tehty.

”Kartoituksessa on käytetty Zonation-analyysin lisäksi muitakin aineistoja, mutta koska ne eivät ole julkista tietoa, niin ei pysty sanomaan, että miten muut lähtötiedot paikkaavat Zonation-analyysin ongelmia.”

Kangas pitää mahdollisena, että HCV-kartoituksesta ei ole hyötyä. Voi jopa olla, että kartoituksesta on haittaa, jos se vie huomion väärille alueille.

”Ei ole mitään keinoa sanoa, onko HCV-kartta hyvä vai huono. Voi olla kummin vain.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdesssä 18/2021

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.