Suurin ongelmani sahan teroituksessa on teroitusasento. Toisen puolen saa viilattua helposti, mutta toisen sivun teroitus on kömpelöä. Miten teroitettavaa sahaa olisi pidettävä metsässä, miten työpöydän ääressä niin, että sen hankalammankin puolen kuntoon. Sahan terän teroittamisen voisi jakaa kahteen osaan: teroittamiseen maastossa ja teroittamiseen esimerkiksi työtasolla.

Lähden siitä, että maastossa suoritetaan vain ylläpitoteroitusta. Jokaisen tankkauksen yhteydessä terää teroitetaan parilla viilantyönnöllä leikkuuhammasta kohti.

Maastossa teroitusalustana voi käyttää esimerkiksi kourakasaa tai kantoa – vain mielikuvitus on rajana. Käytetään sitä asentoa, missä saha pysyy parhaiten paikoillaan ja saadaan mahdollisimman mukava työasento. Apuvälineeksi on saatavana esimerkiksi kantoon kiinnitettävä teroitustuki.

Viila on ns. lastuava työväline, jonka on oltava terävä ja oikean kokoinen ketjua varten. Kevyessä ylläpitoteroituksessa kannattaisin käsivaraista teroitusta. Pahempien vaurioiden varalta repussa on hyvä pitää varaterää.

Työpöydällä tehdään terälle peruskunnostus. Siinä työskentelykorkeus on ensiarvoisen tärkeä.

Kysyjä ei käytä ruuvipenkkiä. Silloin kannattaa hankkia työtaso, joka on riittävän korkea seisaaltaan työskentelyyn. Itse käytän sahan huollossa ja teroituksessa kyseistä työtasoa. Jos sahaa ei laiteta kiinni ruuvipenkkiin, yhdistelmäviilaimen käyttö ei ole parhaimmillaan.

Teroituksen helpottamiseksi on saatavana myös lisälaite irralliselle ketjulle. Kun sitä käyttää, sahan koneosa ei ole edessä silloinkaan, kun teroitetaan hankalammalta puolelta. Tosin terälaitteen on oltava kiinni ruuvipenkissä.

LEO SAASTAMOINEN

Mitä tehdä tuulenkaadoille?

Ensihakkuun jälkeisenä talvena tuli kuusimetsään lumenkaatoja. Niitä ei kannata lähteä korjaamaan. Olisiko syytä jättää kaatuneet kuuset oman onnensa nojaan, vai olisiko parempi käydä sahaamassa ne irti juurakostaan?

Tuulenkaatojen korjuulle metsästä on yleensä kaksi syytä – raha ja/tai metsätuhojen ehkäisy. Kuten kysyjä totesi, ensiharvennuksen jälkeen kaatuneiden yksittäisten pienten runkojen keräily ei ole taloudellisesti kannattavaa. Siihen ei ole myöskään tarvetta kuusikoiden tuhoisimman hyönteisen eli kirjanpainajan torjumiseksi. Lämpimillä ja aurinkoisilla paikoilla tuoreen puun kuoren alla lisääntyvä tuholainen iskeytyy runsaana esiintyessään herkimmin iän ja auringonpaahteen rasittamaan kuusikkoon.

Paras kirjanpainajan torjuntakeino on tuoreen puutavaran ja kaatuneiden puiden poistaminen metsästä jo talvella tai viimeistään heinäkuussa ennen kuin aikuisiksi kehittyneet kuoriaiset poistuvat kuoren alta kohti seuraavia kohteita. Toimivia, mutta työläitä menetelmiä ovat myös puiden kuorinta ja metsään parveiluajaksi jätettävät pyyntipuut, joilla toukilta poistetaan kodista seinät tai koko synnyinkoti.

Kuoren alta heinä-elokuussa poistuvat uudet kuoriaiset siirtyvät talvehtimaan maahan, mutta lämpiminä kesinä ne voivat kehittää vielä toisen sukupolven. Merkkinä tästä löysin muutaman viikon takaisen myrskyn kaatamista kuusista tuoreita iskeytymiä.

Juurineen kaatuneita kuusia ei kannata irrottaa juurakosta ennen syksyä, jos puu on vielä vihreä. Näin puu voi säilyä elossa ja pilaantumattomana syksyyn saakka.

Tämä on rahanarvoinen keino tukkikokoisilla puilla, mutta sillä ei ole merkitystä kysyjän ensiharvennusmetsässä. Nuori, juuri harvennettu kuusikko ei myöskään lisää tuhoriskiä, mikäli kaatunutta puustoa on vähemmän kuin metsätuholaissa mainittu kymmenen kuutiota hehtaarilla.

Harvennusmetsän varjoisuus ja puiden suuri elinvoima torjuvat sekä hyönteiskannan lisääntymistä tuulenkaadoissa että iskeytymistä terveisiin pystypuihin. Jo kuolleita puita ei kannata poistaa myöhemminkään, koska ne toimivat kotina tuhohyönteisten vihollisille ja muullekin monimuotoisuudelle.

KARI MIELIKÄINEN

Metsävähennyksen tuloutus

Puolisot omistivat yhdessä metsätilan puoliksi. Toinen puolisoista kuolee. Perillisistä ei löydy jatkajaa metsätilan pitoon, joten tila päätetään myydä. Perilliset saavat perintönä myyntitulosta 50 prosenttia, toinen 50 prosenttia jää leskelle. Mikä on verokohtelu käytetyn metsävähennyksen suhteen?

Jos seuraavat kolme kriteeriä täyttyvät, täytyy käytetyt metsävähennykset tulouttaa takaisin metsätilan myynnin jälkeen:

1. Metsätilalla on myytäessä voimassa sama y-tunnus kuin metsävähennystä käytettäessä.

2. Myyjä on ollut yhtymän tai kuolinpesän osakkaana sinä vuonna, kun y-tunnukselle on muodostunut käytetty metsävähennys.

3. Myyty alue tulee uudella omistajalla metsätalouden käyttöön.

Jos kaikki nämä kolme asiaa täyttyvät lesken osuuden osalta, niin hänen on tuloutettava oma osuutensa käytetystä metsävähennyksestä. Perillisiä ei tuloutus koske.

VÄINÖ SIKANEN

Palstan vaihto ja metsävähennys

Olen hankkinut metsätilan. Tarkoitus on vaihtaa siitä muutaman hehtaarin kokoinen alue vastaavan arvoiseen palstaan hieman toisaalla. Syntyykö vaihdosta veroseuraamuksia?

Vaihto on luovutusvoittoverotuksen alainen toiminto. Luovutusvoitto lasketaan vähentämällä vaihdettavan palstan arvosta kyseisen palstan hankintahinta. Luovutusvoittoa voi siten syntyä, vaikka itse vaihdossa ei rahaa liikuteltaisikaan (eli kun palstat ovat samanarvoisia).

Jos vaihdon kohteena oleva tila on metsävähennyskelpoinen ja metsävähennystä on käytetty, lisätään sitä vaihdosta tehtyyn luovutusvoittoverolaskelmaan, mutta enintään 60 prosenttia vaihdetun palstan hankintahinnasta.

Jos ja kun kyseessä on osa suuremmasta tilakokonaisuudesta, voidaan hankintahinta ja sitä myöten metsävähennyspohja laskea keskimääräisen hehtaarihinnan perusteella. Hankintahintana voidaan myös käyttää todellista arvoa, jos se on laskettavissa esimerkiksi kuviotietojen perusteella.

Vaihdossa muodostuu uutta metsävähennyspohjaa vaihdon arvon ja mahdollisesti maksettavan välirahan mukaan. Samalla vaihdossa luovutetun palstan osuus metsävähennyspohjasta poistuu.

HANNU JAUHIAINEN

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.