Kirjanpainajan aiheuttamat tuhot ovat kiihtyneet Jyväskylässä kuluneen kesän aikana. Tuhojen hillitsemiseksi kaupungin virkistys- ja ulkoilumetsissä on jo turvauduttu pienimuotoisiin avohakkuisiin.
”Täällä teimme juhannuksen alla noin hehtaarin aukon vanhaan kuusikkoon, mutta kuusia on kuollut reunametsistä jo lisää. Uusia tuhoja paljastuu ympäri kaupunkia koko ajan”, toteaa Jyväskylän kaupungin metsäasiantuntija Arto Vuorinen Roninmäen alueella.
Vuorinen odotti sateisen kesän hillitsevän tuhoja, mutta tästä ei ole nähtävissä merkkejä.
Laajavuoren kuuset kuolevat
Matti Nykäsen hyppyrimäestä tunnetulla Laajavuoren suojellulla ulkoilualueella tilanne on Roninmäkeä dramaattisempi. Kahdessa kesässä seitsemän hehtaarin alue kuusikkoa on harmaantunut kirjanpainajien parveilun seurauksena.
”Näiden metsien elinvoimaisuus on kyseenalainen. Tuhot haastavat Laajavuoren alueen tuoretta hoitosuunnitelmaa sekä kaupungin metsäohjelmaa”, toteaa kaupungin vastaava metsäasiantuntija Reijo Puttonen.
Metsäohjelmassakin tavoiteltu lahopuu lisääntyy suojelumetsässä nyt huimaa vauhtia, mutta asia ei ole yksioikoinen. Puttonen haluaakin herätellä keskustelua tarvittavista toimista.
”Joudumme puntaroimaan muun muassa virkistyskäyttäjien turvallisuutta. Aiheesta tullaan varmasti käymään keskusteluja eri tahojen kesken yhteisen ymmärryksen löytämiseksi.”
Vuorisen ja Puttosen mielestä pienimuotoiset kirjanpainajatuhot voidaan hyväksyä ja ne kuuluvat luontoon. Lahopuu lisää monimuotoisuutta tiettyyn rajaan saakka, mutta nyt kuusikoita on kuitenkin vaarassa kuolla nopeasti hehtaareittain.
Kaksi kolmannesta metsistä vaaravyöhykkeellä
Jyväskylän kaupunki omistaa metsää yhteensä noin 9 000 hehtaaria. Metsät ovat kuusivaltaisia, ja uudistuskypsien sekä varttuneiden metsien osuus on suuri. Kirjanpainajalle on siis katettuna runsas pitopöytä.
”Kuusivaltaisia metsiä, joiden katsoisin olevan kirjanpainajalle alttiita, on yhteensä noin 6 000 hehtaaria. Kaupungin metsät ovat lisäksi huomattavasti puustoisempia kuin alueen metsät keskimäärin”, kertoo Vuorinen.
Metsäasiantuntijoiden arvio on, että tuhot kaupungin omistamissa metsissä jatkuvat tulevina kesinä. Tämä edellyttää metsänhoidossa ja puunkorjuussa väistämättä uusia käytäntöjä.
”On pulmallista, ettei kaupungin metsissä voida erilaisten määräysten ja monien huomioitavien asioiden vuoksi reagoida tilanteeseen kovin nopeasti. Toimintatapojen muuttaminen ottaa oman aikansa”, Puttonen näkee.
Kaupungin metsäohjelmassa on myös sitouduttu tiettyyn vuosittaiseen hakkuutasoon.
”Mitä tehdään tilanteessa, jossa kirjanpainajan vuoksi pitäisi korjata puuta merkittävästi suurempia määriä”, Puttonen pohtii.
KOMMENTTI
Kuusikoita on uskallettava uudistaa
Jyväskylän kaupungilla on reilut 2 600 hehtaaria hakkuukypsää kuusikkoa, josta 1 500 hehtaaria on suojeltu. Näiden metsien puuston arvoksi voi karkeasti arvioida 30 miljoonaa euroa. Merkittävä osa puustosta tulee kuolemaan pystyyn kirjanpainajan takia, jos metsänkäsittelytapoja ei muuteta selvästi. Kaupungin metsissä kuuluukin panostaa suojeluun tavanomaista enemmän. Tutustuminen Saksan metsätuhoihin keväällä kuitenkin opetti, että tuhannet hehtaarit kuollutta metsää ei todellakaan tarkoita monimuotoisuuden lisääntymistä.
Tänä vuonna kaupunki esitti ”kasvun ja oppimisen -palveluihin”, eli lapsille, kahden miljoonan euron leikkauksia. Maltillisella metsien uudistamissuunnitelmalla voitaisiin esimerkiksi tämä rahoitusvaje paikata vuosikausiksi. Sitten meillä olisikin taas aika paljon uutta monimuotoista metsää, jonka käsittelystä vääntää.
SAMI KARPPINEN
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Ymmärtämättömän luonnonsuojelun nimissä tehdään jättivahinkoja. ”Suojellaan” ylisuuriksi runsastuneita kirjanpainajakantoja, jotka tulevat tappamaan jo yli-ikäiset, yli-tiheät ja heikentyneet metsät. Tämä prosessi yleistyessään romuttaa Suomen metsätalouden, kuten on jo alkanut tapahtua Keski-Euroopassa.
Tässä ei ole mitään järkeä, vaan homma on puhdasta tunarointia.
Vanhat sairastuneet kuusikot pitäisi panna heti pinoon ja uudistaa maat reippaalla ajouraojamätästyksellä koivulle. Tämäkään ei tietysti onnistu ennen kuin hirvieläinmäärät on saatu järkevälle tasolle, mikä ei ole näköpiirissä.
Koko yhteiskunta metsäpolitiikan lisäksi tuntuu vajonneet ideologiseen ja epärealistiseen suohon, josta pois pääsyä estää vielä kaikkialle levinnyt arkuus kehittää tieteen ja hyvä kokemusperäisen tiedon pohjalta sekä yleinen uusavuttomuus.
Jalkasen kommentista voinemme kaikki tervejärkistä metsätaloutta kannattavat olla yhtä mieltä. Sairastunut viher-aate on sairastuttanut metsät miljoonien vahingoilla.