Pohjois-Karjalassa valtakirjalla myydyn koivupäätehakkuun tarjouksissa oli huimat erot. Paras tarjous viiden hehtaarin leimikosta oli 34 600 euroa ja huonoin 25 700 euroa.
Parhaimmillaan koivukuidusta tarjottiin 40 euroa ja koivutukista 79 euroa kuutiolta. Huonoimmassa tarjouksessa koivukuidun hinta oli 27,5 euroa ja koivutukin 65 euroa kuutiolta. Koivusta on kova kilpa, vastaavat erot koivuleimikoiden tarjouksissa eivät ole tällä hetkellä tavattomia.
Myydystä leimikosta kolme hehtaaria oli suopellolle aikanaan istutettua hieskoivua ja pari hehtaaria kivennäismaapellolle istutettua rauduskoivua. Kertymäksi arvioitiin yhteensä 680 kuutiota.
Kivennäismaakoivikko kaupattiin kesäkorjuukelpoisena, mutta suoalueen hieskoivikko talvikorjuukohteena. Suoalueella puustoa oli nippa nappa sata kuutiota hehtaarilla eikä tukkia ollut juuri luvassa. Kivennäismaan rauduskoivuista sen sijaan yli puolet oli tukkia. Lähimmälle tielle matkaa oli pisimmillään 400–500 metriä.
Tarjouksia tuli viisi, joista kahdessa koivukuitu olisi ohjautunut energiaksi. Ilman talvikorjuuosuutta olisi tarjouksia todennäköisesti tullut pari enemmän.
Tarjouskilvan voitti korkeimman hinnan tarjonnut isompi puunjalostusyhtiö, joka metsänhoitoyhdistyksen katkonta-aineiston perusteella katkoo tukin tarkimmin talteen.
Maanomistajan toive pikaisesta korjuusta toteutui. Leimikko kilpailutettiin tammikuun lopussa ja maaliskuun alussa puut olivat jo tienvarressa. Myös kesäkorjuukelpoinen rauduskoivikko hakattiin saman tien aukoksi.
Tavanomaista ripeämpi korjuu kertoo koivun kovasta tarpeesta ja kysynnästä. Venäjän puuta yritetään edelleen korvata kotimaisella.
Voittanut tarjous
| PUUTAVARALAJI | MÄÄRÄ, M³ | HINTA, €/M³ | YHTEENSÄ, € |
| Kuusikuitu | 0,3 | 40 | 12 |
| Koivukuitu | 450,7 | 40 | 18 028 |
| Koivuitukki | 233,7 | 79 | 184 62,3 |
| Kauppa yhteensä | 36 502,3 |
Toteuma korjuussa 380 kuutiota kuitua ja 130 kuutiota vaneria.
Toteutunut kauppasumma 25 470 euroa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Menipä kauppa reilusti ”kasaan”. Mo sai puistaan lähes täsmälleen sen hinnan ,mikä muodostui heikoimmassa tarjouksessa. ”Tarkka” koivun katkonta johti siihen ,että koivutukin määrä lähes puolittui tarjouksessa olleesta määrästä (233/130). Koivukuidun vähenemä oli suhteessa huomattavasti pienempi (450/380).
Ihmeen vähän kiinnitetään huomiota siihen , kuinka puuston arviointi on onnistunut. Arvioinninhan pitäisi olla priimaa ,kun tehdään kauppa valtakirjalla toisen puolesta. Erehtyminen tukkisaannon osalta puolella osoittaa melkoista osaamattomuutta. Vielä enemmän kyseenalaiseksi arvion tekee ,jos urakka on annettu edellisten katkontatietojen perusteella ”parhaalle katkojalle”. Muutama vuosi sitten puunostaja päätyi käräjille huomattavasti pienempien poikkeamien takia. Siinäkin tapauksessa leimikosta tehty ennakkoarvio oli pontimena asian siirtymiseen oikeuskäsittelyyn. Nyt virheellinen arvio on tuottanut mo:lle reilun kymppitonnin takaiskun odotuksiin verrattuna.