Suomi on väärällään metsien käyttöön vaikuttavia asema- ja yleiskaavoja, jotka rajoittavat metsätaloutta – esimerkiksi lakiin perustumattomia avohakkuukieltoja tai suojelumääräyksiä.

Kunnan myöntämä maisematyölupa tarvitaan esimerkiksi asemakaava-alueiden sekä yleiskaava-alueiden hakkuisiin, jos kaavassa niin määritellään. Poikkeuksena ovat toukokuun alun 2017 jälkeen hyväksytyt yleiskaavat ja osayleiskaavat. Niissä puunkaatoa varten ei voi vaatia maisematyölupaa.

Suojelualueeksi kaavassa varatuilla S-alueilla hakkuu on lähtökohtaisesti kielletty.

”Kunnallisesta kaavasta aiheutuvan käyttörajoituksen korvausvelvollisuuden laukeaminen vaatii maisematyöluvan tai poikkeamisluvan hakemisen ja siihen kielteisen päätöksen. Tällöin kunta on korvausvelvollinen, selvittää MTK:n maankäytön asiantuntija Juho Ikonen.

Kieltämisestä korvausvelvollisuus

Selkein tilanne on, kun kunta kieltää hakkuun kokonaan. Tällöin metsänomistaja voi pyytää Maanmittauslaitosta ryhtymään korvaustoimitukseen. Siinä määritellään, kuinka suuren korvauksen kunta joutuu maanomistajalle maksamaan.

Kerroimme (Metsälehti 16/2021) Ylöjärvellä tehdystä lunastustoimituksesta, joka käynnistettiin maanomistajan aloitteesta, koska kunta ei myöntänyt lupaa aiotulle avohakkuulle. Syynä oli osayleiskaavan Sl-merkintä, joka tarkoitti suojelua kunnan tarpeisiin.

Maanmittauslaitoksen toimeenpanemassa lunastusmenettelyssä kunta velvoitettiin korvaamaan päätehakkuukuviolta saamatta jääneet hakkuutulot. Sen aikaisin puun hinnoin korvaus oli noin 25 000 euroa.

Hankalammaksi korvausten määrittely käy, jos kaavalla tai maisematyöluvalla säädellään hakkuita. Esimerkiksi vanhan puuston päätehakkuu muutetaan harventamiseksi, mistä seuraa tulon menetyksiä ja metsän kasvukunnon heikkenemistä.

”Ei kannata epäröidä”

Laissa on määritelty, että kunta on velvollinen korvaamaan, jos metsää ei voida käyttää kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla.

Kohtuullista hyötyä ei sen sijaan ole määritelty. Kaavoitusasioihin perehtynyt Tapion metsäasiantuntija Airi Matila ottaa verrokiksi metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen (mete-kohteet) korvauskäytäntöä.

”Korvauskynnys ylittyy, kun mete-kohteiden suojelu aiheuttaa yli neljän prosentin menetyksen kyseisen kiinteistön välittömistä hakkuumahdollisuuksista tai ylittää 3 000 euroa.”

Korvausta arvioitaessa punnitaan myös kaavasta maanomistajalle koituvia taloudellisia hyötyjä, esimerkiksi rakennuspaikkoja.

Maanmittauslaitoksen lunastus- ja korvausasioista vastaava johtaja Mauri Asmundelan mukaan maanomistajat voivat riskittä perätä korvauksia, kun kunnat kaavoituksen perusteella rajoittavat metsien käyttöä.

”Maanomistajalle lunastus- ja korvaustoimituksen vaatiminen on maksutonta, koska toimitusten kuluista vastaa kunta. Poikkeuksena ovat täysin perusteettomat tapaukset. Käytännössä maanomistajilla ei ole riskiä, koska mahdollisen korvauskynnyksen alle jääminen ei useinkaan ole yksiselitteinen asia.”

Korvauksen voi saada vain estetyistä hakkuista, ei kaavamääräysten perusteella. Hakkuu on siis laitettava vireille joko maisematyölupaa hakien sekä jättämällä metsänkäyttöilmoitus Metsäkeskukseen.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.