Nykyinen metsälaki ei patista metsänomistajia tuottamaan puuta. Tämä on ymmärrettävää. Kun vuonna 2014 voimaan tullutta lakia valmisteltiin, puunkäyttö oli romahtanut ja metsien kasvusta hakattiin vain puolet.

Ideologisesti lain suurin muutos oli jatkuvan kasvatuksen hakkuiden salliminen. Tällä hetkellä jatkuvan kasvatuksen hakkuita tehdään reilut 20 000 hehtaaria vuodessa, suunnilleen saman verran kuin luontaisen uudistamisen hakkuita.

Ravisuttava uudistus oli myös päätehakkuiden vapauttaminen. Nykyisin metsänomistaja päättää, milloin metsänsä uudistaa. Aiemmin laki määritti uudistamiskypsyyden metsikkökuvion runkojen järeyden perusteella.

Järeydellä tarkoitetaan puiden keskimääräistä läpimittaa 1,3 metrin korkeudella. Metsänhoitosuosituksissa uudistamiskypsyys määritellään edelleen.

Metsänhoito ei romahtanut

Pelättyä sirppihallaa päätehakkuiden vapauttamisesta ei koitunut. Päätehakattavien metsien järeys on viime vuosina kääntynyt nousuun. Myöskään kasvatusmetsien päätehakkuut eivät merkittävästi ole yleistyneet.

”Varsinkin nuorten kasvatusmetsien osuus on jäänyt marginaaliseksi”, sanoo Suomen metsäkeskuksen johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes.

Lainsäädännön vapautumisesta huolimatta metsiä hoidetaan suunnilleen entiseen malliin. Hakkuut toki ovat kymmenessä vuodessa lisääntyneet rajusti, mutta syyt siihen ovat toisaalla.

Myöskään uudistamisen taso ei romahtanut, kuten moni metsäammattilainen pelkäsi. 

”Viime vuosina hakkuualat on viljelty jopa nopeammin päätehakkuun jälkeen kuin aiemmin”, kertoo valtakunnan metsien inventoinneista (VMI) vastaava tutkimuspäällikkö Kari Korhonen Luonnonvarakeskuksesta.

Pohjois-Suomessa puuttomien uudistusalojen määrä on tosin lievästi kasvanut kymmenen viime vuoden aikana.

Maastotarkastuksista satelliittikuviin

Metsäkeskus on valjastanut uutta tekniikkaa tehostamaan metsälain valvontaa. Osin valvonta on entistä tarkempaa, mutta maastotyö kärsii resurssipulasta.

”Satelliittikuvien avulla pystymme jäljittämään ilman metsänkäyttöilmoitusta tehdyt laittomat hakkuut ja metsälain arvokkaisiin elinympäristöihin kohdistuvat hakkuut”, sanoo rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen Metsäkeskuksesta.

Muilta osin lainvalvojien keinot ovat vähäiset.

”Sen voi suoraan sanoa, että metsälain valvonta esimerkiksi uudistamisvelvoitteen täyttymisen osalta on hankalaa, kun taimikoiden perustamistoimien tarpeellisuutta on punnittava 10–25 vuoden aikaikkunan puitteissa.”

Toisaalta pelkkä lain valvontakaan ei yksin auttaisi.

”Metsälaissa on rajat harvennusvoimakkuudelle, mutta niiden rikkomisesta ei ole säädetty sanktioita”, Partanen sanoo.

Kasvatettavan puuston vaurioittamisesta voi sen sijaan seurata sanktioita.

MTK ei kannata lain avaamista

Vuoden 2014 jälkeen hakkuut ovat lisääntyneet roimasti ja metsien kasvu on taittunut. Samalla vaateet metsien hiilensidonnan vahvistamiselle ovat voimistuneet.

Hiilensidontaa on hankala tehostaa ilman hakkuiden rajoittamista. Aina 1990-luvulle asti uudistamiskypsyyden rajat määriteltiin tavoitellen puuntuotannon maksimoimista. Tämä maksimoi käytännössä myös metsien hiilensidontaa.

Tällä hetkellä suunnitelmia metsälain avaamisesta ei ole vireillä.

MTK vastustaa ajatusta lain avaamisesta.

”Lain avaaminen joiltakin osin tarkoittaa käytännössä koko lain avaamista. Tämänhetkisessä keskusteluilmapiirissä avaamiseen sisältyisi riskejä”, MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola sanoo.

Metsäteollisuus ry on neutraalimpi.

”Mikäli laki avattaisiin, osallistuisimme keskusteluun aktiivisesti. Laki on laaja kokonaisuus, jota on mietittävä objektiivisesti ja tasapainoisesti kestävyyden eri näkökulmista”, sanoo metsäjohtaja Karoliina Niemi Metsäteollisuus ry:stä.

Maa- ja metsätalousministeriön neuvottelevan virkamiehen Satu Rantalan mukaan lakeja voidaan ”avata” rajatusti ja jo valmisteluvaiheessa päättää, mihin pykäliin muutoksia ryhdytään valmistelemaan. 

”Yksittäisiä asioita laissa voi muuttaa rajatustikin, mutta on syytä pohtia, olisiko yhden kohdan muuttamisella kuitenkin vaikutusta myös muualle ja vaikutuksia myös muuhun lainsäädäntöön.”

Mikä on muuttunut uuden metsälain aikana?

Juho Rantala, Metsä Groupin kehitysjohtaja

”Peitteinen metsänkäsittely on alkanut yleistyä erityisesti rehevillä turvemailla. Kunnostusojitusten määrä on pudonnut murto-osaan aiemmasta.

Uudistushakkuiden läpimittarajojen poistaminen on mahdollistanut metsänomistajille joustavamman päätöksenteon. Tästä huolimatta ainakin Metsä Groupin uudistushakkuiden keskijäreys on jatkanut kasvuaan.

Nykyinen laki asettaa yhteiskunnan kannalta riittävät raamit. Toisaalta se jättää liikkumatilaa metsänomistajille tehdä omiin tavoitteisiinsa sopivia päätöksiä.”

Mai Suominen, WWF:n johtava metsäasiantuntija

”Merkittävin muutos oli jatkuvan kasvatuksen mahdollistaminen. Avohakkuiden välttämisen tärkeyteen on herätty, ja asenneilmapiiri on muuttunut suurin harppauksin myönteiseksi peitteisen metsänkäsittelyn harjoittamiselle.

Uudistusrajat tulee palauttaa tasolle, jolla ne vielä 1990-luvulla olivat. Silloin ne olivat puuntuotosta eli pitkälti hiilensidontaa maksimoivia.

Metsälain kymppipykälän suojaamien kohteiden enimmäispinta-ala pitäisi poistaa ja kohteiden listaa laajentaa. Nyt ulkopuolelle rajautuu paljon arvokkaita kohteita, koska ne ovat liian suuria. Tässä on valtava ristiriita kansallisen metsästrategian tavoitteiden kanssa.

Kaikkien vesistöjen varsille tulee rajata lakisääteinen, vähintään kymmenen metrin suojavyöhyke.”

Rauno Numminen,Etämetsänomistajien liiton puheenjohtaja

Oli mukana työryhmässä, joka valmisteli nykyistä metsälakia.

”On ehdottomasti hyvä, että metsänomistaja voi päättää oman metsäomaisuutensa käytöstä. Vanhan lain sisältämät uudistuskypsyysrajat olivat aikansa eläneitä.

On tärkeää, että metsään sijoittava voi sijoitusta tehdessään jo päättää, millaisia hakkuita hän metsässään tekee ja millaista puukauppatuloa hakkuista tulee.  

Huoli siitä, että metsiä hakattaisiin liian nuorina tai liian pieninä, on osoittautunut aiheettomaksi. Se, että uuteen metsälakiin jäi uudistamisvelvoite, on hyvin perusteltua.”

Kalle Vanhatalo, Tapion Metsätalous ja metsänhoito -palvelualueen päällikkö

”Luken vuonna 2020 tekemän arvion mukaan metsänomistajan valinnanmahdollisuuksien todettiin lisääntyneen silloisten (metsälakia valmisteltaessa asetettujen) tavoitteiden mukaisesti.

Merkittäviä muutoksia olivat metsän uudistamisajankohdan rajoitusten poistaminen ja jatkuvan kasvatuksen salliminen. Molemmat ovat tuoneet joustoa taloudellisesti kannattavan metsänhoidon toteutukseen.

On keskusteltu, pitäisikö uudistamisrajat palauttaa lakiin ja asettaa lisävaatimuksia metsänlakikohteiden turvaamiseen. Ratkaisu löytynee markkinoilta eikä lainsäädännöstä.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.