Käänne tapahtui suunnilleen 50 hehtaarin kohdalla. Timo Hannonen ei kokenut enää olevansa metsänomistaja – hänestä oli tullut metsäyrittäjä.

Elettiin vuotta 2009. Omien metsien hoidosta oli muutaman vuoden kokemus, ja metsäpalstojen ostaminen oli muuttunut suunnitelmallisemmaksi. Palstoja ei tullut enää ostettua vain siksi, että se oli hauskaa, vaan tarjolle tulevat kohteet joutuivat tiukkaan seulaan. Metsäpalstojen ostaminen oli vienyt sen verran rahaa, että nyt oli saatava tulojakin.

”Metsänomistaja-nimityksestä tulee mieleen pankin Roope Ankka -säästölipas, passiivinen kirstun päällä istuja. Metsäyrittäjä kuvaa paremmin aktiivista ja suunnitelmallista metsäalan toimijaa”, Hannonen sanoo.

Metsänomistaja Hannosesta tuli vuonna 2002. Hän oli haaveillut jo pitkään metsäpalstan ostamisesta, mutta sillä kertaa haussa oli tontti, jolle rakentaa talo. Hannonen oli juuri saanut vakituisen työpaikan nykyisen Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen metsäneuvojana. Yhdistyksen toimipiste sijaitsi Nastolassa, ja naapurikunnasta Hollolasta löytyi reilun viiden hehtaarin suuruinen metsätila, jolle sai myös rakentaa.

”En laske metsäyrittäjyyteni alkavan tästä, sillä metsät tulivat kaupassa oheistuotteena. Metsäalan ihmisenä olin kuitenkin innoissani siitä, että olin vihdoin päässyt metsänomistajaksi.”

Metsiin matkaa

Hannonen kiinnostui metsäalasta yläkouluikäisenä. Alun perin hän haaveili maanviljelijän ammatista mutta totesi pian, ettei isovanhempien Nastolassa sijaitseva pieni maatila riittäisi elinkeinoksi. Tuttavan innoittamana hän suuntasi Evon metsäopistoon ja opiskeli ensin metsuriksi, sitten metsätalousinsinööriksi.

Alkusysäys kohti metsäyrittäjyyttä ajoittuu vuoteen 2006. Hannonen osti silloin tulevan vaimonsa Annen kanssa 20 hehtaarin suuruisen metsäpalstan Ylämaalta Etelä-Karjalasta. Tila kiinnosti, sillä se sijaitsee lähellä Hannosen äidin suvun metsiä.

”Metsäpalsta oli edullinen, joten päätimme tehdä tarjouksen. Markkinat olivat erilaiset kuin nykyään, joten tarjosimme hieman pyyntihintaa alhaisemman hinnan. Tarjous hylättiin, mutta kun hieman korotimme sitä, se hyväksyttiin”, Hannonen kertoo.

Seuraavana vuonna metsäomaisuus karttui 13 hehtaarilla, kun Hannosen äidin ja enon muodostaman kuolinpesän omistamalla metsäpalstalla tehtiin sukupolvenvaihdos.

Vuonna 2009 samalta seudulta tuli myyntiin vajaan kymmenen hehtaarin suuruinen metsäpalsta. Se vaihtoi omistajaa pyyntihinnalla.

Uusia palstoja on sen jälkeen ostettu mahdollisuuksien mukaan. Nyt Hannonen omistaa Anne-vaimonsa kanssa reilut 130 hehtaaria metsää. Palstat sijaitsevat Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Matkaa metsiin on Hollolasta 70–300 kilometriä, mutta Päijät-Hämeestä Hannonen ei halua työnsä takia metsää ostaa.

Vaikka vuodessa tulee tuhansia ajokilometrejä, on välimatkassa Hannosen mukaan hyvätkin puolensa. Kuolinpesältä ostetulla tilalla on kämppä, jossa voi yöpyä, joten metsätöihin voi mennä pidemmäksi aikaa.

”Metsänhoitotöihin pystyy näin keskittymään täysillä. Kotona on aina sata ja yksi muuta asiaa hoidettavana.”

Tekemistä riittää

Hannonen korostaa, että metsäyrittäjyys on hänen ja Anne-vaimon yhteinen puuha. Samalla, kun metsäomaisuutta on kartutettu, pariskunta on mennyt naimisiin, rakentanut talon, käynyt ansiotöissä ja saanut kolme lasta. Hoitotyöt metsissä on hakkuita lukuun ottamatta kuitenkin tehty aina itse.

”Ihmisellä on yleensä aikaa siihen, mihin haluaa. Emme me tekisi tätä, ellemme pitäisi siitä”, Hannonen toteaa.

Tänä vuonna edessä on noin 5 000 taimen istutus ja kymmenisen hehtaaria taimikonhoitoa. Jos aikaa jää, löytyy metsistä myös ennakkoraivattavaa.

”Aloitamme urakan pääsiäisen jälkeisenä viikonloppuna ja jatkamme sitä pitkin kesää. Tarvittaessa teemme loppurutistuksen syksyllä. Istutuksiin täytyy varata pari viikonloppua, taimikonraivaukseen pari viikkoa.”

Eniten Hannonen nauttii istuttamisesta ja raivaussahatöistä. Harvennuksiakin hän tekisi mielellään, mutta se ei kannata taloudellisesti.

”Jos joutilasta aikaa olisi enemmän, tekisin hakkuita itse, mutta nyt vapaa-ajasta on enemmän pulaa. Vaikka minulla on metsurin koulutus, en ole niin tehokas, että harvennusten teko olisi taloudellisesti mielekästä.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 3/2019

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.