Uhanalaisuus määritellään kantojen suhteellisten muutosten perusteella. Tästä syystä esimerkiksi pyyn ja valkoselkätikan uhanalaisuusluokka on sama – vaarantunut – vaikka jokainen meistä on nähnyt pyyn, mutta valkoselkätikkaa ei juuri kukaan.

Ruotsissa uhanalaisluokitus tehdään samoin IUCN:n ohjein kuin meillä. Uusinta uhanalaisraporttia luonnosteltaessa jopa hirveä oltiin luokittelemassa vaarantuneeksi, koska kanta oli kääntynyt laskuun, kiitos päättäväisen metsästyksen. Ruotsin Punaisen kirjan lopulliseen versioon hirvi ei sentään kohonnut.

Suomenkin luokituksessa on samantapaisia epäloogisuuksia. Villisika listattiin edellisen Punaisen kirjan lajistoon. Maa- ja metsätalousministeriön riistahallinto pyrkii torjumaan haitallisen villisian leviämistä.

”Meillä Keski-Suomessa ohje on, että kaikki ammutaan”, selvittää riistapäällikkö Olli Kursula.

Nyt villisikakanta on elinvoimainen, mutta jos monin tavoin vahingollisen villisian kantoja onnistutaan harventamaan, Punaisen kirjan luokitus muuttunee uhanalaiseen suuntaan.

Entäpä huuhkaja? Se luokitellaan erittäin uhanalaiseksi. Erääksi uhanalaisuuden syyksi todetaan metsästys, vaikka 2010-luvulla tuskin on kovin monta huuhkajaa ammuttu. Todennäköisesti huuhkajakantojen taantuminen johtuu kaatopaikkojen hoitamisesta rotattomiksi.

Myös metsänhakkuiden uhriksi symboloitunut hömötiainen on erittäin uhanalainen. Syyksi todetaan vanhojen metsien ja lahopuun väheneminen. Vuosikymmenet lintuja rengastanut konkari huomauttaa, että hömötiaisia saalistavien varpuspöllöjen ja tiaisten pesiä ryöstävien käpytikkojen kannat ovat vahvistuneet samaan tahtiin hömötiainen taantumisen kanssa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.