Koronaepidemia tuli metsäkoneyrittäjien kannalta pahimpaan mahdolliseen aikaan”, sanoo Koneyrittäjät ry:n varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola.

Vuoden aikana on ollut monta huonoa juttua – kauppasota, brexit, Keski-Euroopan metsätuhot, huonot korjuukelit, lakot.

”Kun tuntui, että nyt ne alkavat jäädä taakse, niin sitten tuli vielä korona. Se osui aikaan, kun yrittäjien talous on muutenkin tiukoilla.”

Kun kassa kuivuu

Viine kesästä saakka homma on mennyt enemmän tai vähemmän huonosti.

”Valtaosalla koneyrittäjistä kapasiteetin käyttö oli talvikuukausina historiallisen alhaalla, vain 70 prosentissa tai alle senkin.”

Kun normaalivuosina kassaa täydennetään keskitalvella, jotta selvitään hiljaisemmista kuukausista, niin nyt kassaa ei voitu kasvattaa.

Ongelma laajenee koko puuhuollon ongelmaksi kun nousu joskus alkaa. Puuhuolto on häiriöherkkä, jos kuljettajia puuttuu ja jos kalustoa ei ole pystytty pitämään kunnossa.

”Nyt olisi hyvä aika suunnitella ja tehdä ensiharvennuksia, jotka työllistämismielessä ovat hyviä, mutta eivät kuitenkaan paisuta puuvarastoja”, Jaakkola toteaa.

Kausivaihtelu johtaa liikakapasiteettiin

Korjuun kausivaihtelusta johtuu, että kapasiteettia pitää olla talven huippukuukausien mukaan, mutta ison osan vuotta sitä on liikaa.

Viime vuosikymmenen alussa talven huippusesonki oli kuusi miljoonaa kuutiota kuukaudessa, ja vuosikymmenen lopussa se nousi seitsemään miljoonaan kuutiometriin.

”Nousua oli lähes 20 prosenttia, ja se oli kaluston lisäämistä, henkilöstön lisäämistä, ylipäätään venymistä.”

Päättyneen talven korjuumäärät olivat korkeimmillaan tammikuussa 5,2 miljoonaa kuutiometriä.

”On helppo sanoa, että hakkuissa on palattu pitkän aikavälin keskiarvoon, mutta siihen nähden korjuukapasiteettia on huomattavan paljon liikaa”, Jaakkola sanoo.

Tällä hetkellä käytännössä jokainen metsäkoneyritys, jolla palkkaväkeä on, on lomauttanut.

Harjoittelupaikat kortilla

Korkeasuhdanteen mentyä meni myös kuskipula, mutta seuraavassa nousussa kuskitarve voi tulla entistä voimakkaampana.

”Kun töitä on vähän, niin harjoittelupaikkoja ei voida tarjota sitäkään mitä aiemmin.”

Jaakkola näkee kuljettajiksi pätevöitymisen alan rakenteellisena ongelmana.

”Nyt opiskelija lähetetään vajavaisin valmiuksin harjaantumaan yritykseen, joka ottaa vajavaisin taidoin opiskelijan vastaan. Harjoittelija tarvitsee opastajan ja opastajan työpanos on pois tuottavasta työstä.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 9/2020.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.