Tarina alkaa 1990-luvulta, jolloin kuusikoiden hakkuusäästöjä lovettiin säästelemättä muun muassa Pohjois-Savossa. Ensin hakkuukoneet sai liikkeelle pinta-alaverotuksen päättyminen. Heti perään seurasi hyvä kuusen sahasuhdanne.

Samaan aikaan otettiin käyttöön kehittyneet mätästysmenetelmät ja paakkutaimien istutus. Enää kuusentaimet eivät jurottaneet lepikoissa, vaan säntäsivät kasvuun, jota tutkijoiden laatimat kasvumallit eivät osanneet edes kuvitella.

”Kasvu näyttää erityisen nopealta, kun vesat kitketään varhaisperkausvaiheessa”, paljastaa myyntijohtaja Juha Huttunen Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savosta.

Ei siis ihme, että kuusen viljelyalat ovat kaksinkertaistuneet 1990-luvun alun 30 000 hehtaarin tasolta. Se alkaa näkyä myös puumarkkinoilla.

”Nopean kasvunsa ansiosta istutuskuusikot varttuvat ensiharvennettaviksi jo 20-25 vuotiaina. Tällöin saadaan noin 50 kuutiometriä kuitupuuta hehtaarilta”, Huttunen kertoo.

Oma tehdas tarpeen

Huttunen arvioi, että yhdistyksen toimialueella varttuu vuosittain nuoria metsiä ensiharvennettavaksi 10 000 hehtaaria, siitä liki puolet kuusta. Viidentoista vuoden kuluttua ala kasvaa kolmanneksen. Lisäys painottuu kuuseen.

”Silloin ensiharvennuksilta voitaisiin vuosittain korjata yli 300 000 kuutiometriä kuusikuitupuuta”.

2000-luvulle asti paperiteollisuus oli voimissaan ja kuusikuitupuu oli arvotavaraa. Nyt markkinat mukailevat mäntykuitupuuta, mikä on tarkoittanut runsasta tarjontaa ja jähmeää hintakehitystä.

Pohjois-Savossa UPM on ohentanut osto-organisaatiotaan. Stora Enson Varkauden laitoksille kuusikuitupuu kelpaa.

Lohtua tuo Äänekosken biotuotetehdas, jonka toivotaan lisäävän kuitupuun kysyntää. Tosin Huttunen arvelee, ettei uusi laitos yksin sulata koko havukuitupuun sumaa.

”Kuopioon kaavailtu Finnpulpin tehdas tulisi todella tarpeeseen.”

Tehtaan kohtalon jopa ratkaisevaa ympäristölupaa odotetaan tammikuussa.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 8/2016

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.