Karstulan Vastingin kylän läpi kulkevalle pikitielle näkyneet harmaantuneet lankkutaapelit olivat jo pitkään kiinnostaneet Juha-Pekka Lipposta (44). Kun hän muutama vuosi sitten piti pidempää vapaata vakuutusalan töistään, lankut palasivat mieleen.

”Eräänä yönä minulle kirkastui ajatus siitä, mitä lankuista voisi tehdä.”

Lankut olivat sahuri Markku Leppäsen, jonka puheille Lipponen marssi.

”Markku oli sahannut ennen 1990-luvun lamaa koivua huonekalutehtaille. Lama vei kysynnän, mutta Markku jatkoi sahausta ajatuksella, että kyllä ­aika tavaran kaupihtee”, Lipponen kertoo.

Kolmessa vuosikymmenessä joltakin olisi usko voinut jo loppua, mutta Leppäseltä ei, vaikka lankkuja ostateltiin jo hakepuuksi.

Ja hyvä niin, sillä koivulankut paljastuivat erinomaiseksi raaka-aineeksi Lipposen innovaatiolle. Lankkujen pinnoissa on elegantisti harmaantunut kerros, mutta sisältä ne ovat pääsääntöisesti huippulaatuista puuta.

”En voi lakata hämmästelemästä sitä, millaisia värejä ja kuvioita puista voi löytyä. Ja miten hyvin puut ovat säilyneet.”

Työlästä käsityötä

Lipposen idea on yksinkertaistettuna tämä: Lankuista valitaan näyttäviä kappaleita, jonka jälkeen ne katkotaan sopivan pituisiksi pätkiksi, särmätään ja höylätään. Syntyneistä monivivahteisista paloista kasataan käsityönä vaneritaustalle kolmentoista millin vahvuisia seinäelementtejä.

”Esimerkiksi 35-millisestä lankusta saadaan halkaisemalla kolme hyödynnettävää palaa. Kaksi harmaapintaista sekä keskeltä yksi molemmin puolin puun värinen kappale.”

Elementtilevyjen kasaus on käsityötä, jossa yrittäjän visuaalinen näkemys pääsee esiin.

”Palojen sommittelu ja liimaaminen on työlästä, mutta todella mielenkiintoista – kuin palapeliä rakentaisi.”

Myyntivaltit valmiina

Lipponen tekee tuotteitaan Birch & Tales -markkinointinimellä. Toistaiseksi yritys työllistää vain miehen itsensä, mutta seuraava askel on pohdinnassa.

”Tuotekehityksessä on ollut paljon ratkaistavia asioita, mutta nyt on aika panostaa entistä enemmän myyntiin ja markkinointiin.”

Markkinoinnissa oiva veturi on se, että hiilensidonta, käsityö ja kiertotalous lyövät tuotteessa trendikkäästi kättä. Eikä tarina taustalla tarvitse edes värikynää.

”Korona vesitti matkailu- ja ravintola-alan projekteja, mutta vastaavasti yksityispuolella kysyntä on kasvanut. Tilauksia on tullut nyt lähialueiltakin, kun ihmiset ovat panostaneet sisustukseen. Asiakkaiden palaute on ollut hämmentävän hyvää.”

Entä kuinka pitkäksi aikaa patinoitunutta lankkua Leppäsen pellon laidalta löytyy?

”Totesin kerran taapeleita kierrellessäni, ettei raaka-aineen puute ainakaan ensimmäisinä vuosina ongelmaksi muodostu”, yrittäjä kertoo.

Julkaistu Metsälehti Makasiinissa 5/2020.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.