Ollaan Aarno-myrskyn vuonna 1978 runteleman metsän sijoilla Kurikassa. Metsikkö on hieman ympäristöstään kohoavalla kankaalla. Maanomistaja Juha Rinta-Kurikka kutsuu paikkaa vuoreksi, Keski-Suomen maisemiin tottuneelle mäntykangas ei näytä kummoiselta mäeltä, mutta se ei nyt ole olennaista.

Järeäpuiseksi varttuneen kasvatusmetsän tarina alkoi Aarno-myrskystä, joka runteli kankaalla 1970-luvun alussa kasvaneen petäjätukkimetsän tärviölle. Kankaalle jätettiin siemenpuut ja maapohja laikutettiin. Siitä on nyt 40 vuotta ja paikalla on tukin mitat saavuttanut kasvatusmetsä.

Harvennuksia on tehty kaksi. Vuonna 1999 ensiharvennuksessa korjattiin 37 kuutiometriä hehtaarilta ja 2014 harvennettiin 58 kuutiota hehtaarilta, josta osa jo tukkia. Metsä on lannoitettu kahteen kertaan.

”Nyt tässä on puustoa arviolta 200 kuutiometriä hehtaarilla”, Rinta-Kurikka esittelee.

Insinööri, joka palasi kotiin

Rinta-Kurikka asuu kotitilallaan Kurikassa. Koulutukseltaan mies on diplomi-insinööri. Hän suunnitteli Valmetin metsäkoneita ensin Kurikassa ja siirtyi 1990-luvun laman aikaan Ruotsin Uumajaan, jonne Valmet metsäkoneidensa valmistuksen silloin siirsi.

Reissusta piti tulla vain vuoden parin pyörähdys, mutta lopulta vierailu Merenkurkun tuolla puolen vierähti kahdeksaksi vuodeksi. Hän palasi takaisin kotiseudulle ennen kuin Valmetin metsäkonetuotanto lopulta siirtyi japanilaisen Komatsun omistukseen.

”Palasin Kurikassa toimivan Velsan palvelukseen. Viimeiset neljä vuotta olen ollut päätoiminen metsätalousyrittäjä ja viljelen kotitilan peltoja siinä sivussa.”

Metsätalous ei Etelä-Pohjanmaalla ole kaikkein tavallisin elinkeino, maatilojen metsäpinta-alat ovat yleensä olleet vähäisiä. Eikä Rinta-Kurikan kotona ollut Aarno-myrskyn aikaan metsää kuin kolmekymmentä hehtaaria, mutta mies on laajentanut ostamalla metsätiloja sekä sukulaisiltaan että vapailta markkinoilta. Metsäala on noussut 400 hehtaariin.

Tilojen oston hän aloitti jo Ruotsissa ollessaan. Metsät on pyritty hankkimaan mahdollisimman läheltä kotipaikkaa.

Nykyisellään metsämaan hinta on korkea, eikä houkuttelevia ostokohteita ole helppo löytää.

”Välillä huomaa, että metsätilakaupassa hinnoitellaan jotain ihan muuta kuin puuntuotannollisia näkökohtia. Muuten ei nähtyjä hintoja voi perustella.”

Raivuri riittää

Kun metsätalous on pääelinkeino, yrittäjän on tiedettävä, mihin kannattaa satsata ja mistä säästää. Juha Rinta-Kurikan linjaus ei tältä osin ilahduttaisi konekauppiaita.

”Päätoiminenkaan metsätalousyrittäjä ei tarvitse kuin raivaussahan. Kun taimikot on saateltu siihen mittaan, ettei raivaussaha enää riitä harventamiseen, kannattaa jättää puun korjuu ammattilaisille. Toki minulla pari moottorisahaakin on, mutta ei niitä metsätaloudessa tarvitse juuri muuhun kuin jättöhaapojen kaulaamiseen.”

Hän muistuttaa metsäkonetaustastaan. Vanha Valmetin mies tietää, mihin metsäkoneet ja niitä käyttävät yrittäjät pystyvät. Siinä on ahkerakin hankintahakkaaja ahtaalla.

Rinta-Kurikka on päätynyt suosimaan isoja hakkuukoneita myös harvennuksillaan. Iso kone on vakaa ja ulottuu poimimaan poistettavat puut ajourien väliltä.

”Aiemmin olin sillä kannalla, että harvennukset kannattaa teettää pienillä motoilla niin, että kone kulkee haamu-uralla varsinaisten ajourien välillä. Mutta sitten toisessa harvennuksessa ajouria jouduttaisiin tekemään lisää.”

Kannattavuuden perusta

Rinta-Kurikan toinen välttämättömyystyökalu on tietokoneen Excel-taulukkolaskentaohjelma. Sinne hän on kirjannut riveittäin kaikkien 233 metsikkökuvionsa tiedot: mitä on tehty ja milloin.

”Tämän perusteella pystyy myös arvioimaan, kuinka metsään sijoitettu raha tuottaa – siitähän tässä lopulta kysymys on.”

Insinöörinä Rinta-Kurikka on mukavuusalueellaan erilaisten laskelmien kanssa. Hänellä on selvä kuva metsätaloutensa ja metsäsijoittamisensa kannattavuudesta.

”Pääsen suunnilleen kuuden prosentin tuottoon, kun palstakohtainen kassavirta, tilojen ostohinta ja puuston nykyarvo otetaan huomioon.”

Hän korostaa, että puuta pitää myydä säännöllisesti, muuten metsätalouden kannattavuudesta on turha haikailla.

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 8/2018.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.