Metsäasiantuntija Veli-Pekka Hakala nostaa kättä ohiajavalle autolle. Ja seuraavallekin. Jokainen hakkuutyömaan ohi Ikaalisten Vahontietä ajava auto vaikuttaa Hakalalle tutulta. Eikä se toki mikään ihme ole, Hakala on tämän kylän poikia ja juhannuksen alla korjuussa oleva hakkuutyömaa on hänen omalla maallaan.

Samoilta kulmilta ovat muutkin paikalla olevat miehet: Pirkanmaan metsänhoitoyhdistyksen pian väistyvä toiminnanjohtaja Ilkka Köntti ja metsänhoitoyhdistyksen valtuutettu Markku Katajamäki.

Hakkuukone on nyt Hakalan maalla, mutta muutaman tunnin uurastuksen jälkeen yrittäjä Eetu Nisulan on tarkoitus siirtyä tien toiselle puolelle Katajamäen leimikkoon. Näin saadaan yhdellä koneen siirrolla pinoon kahden päätehakkuukohteen puut.

Asialla on Pirkanmaan metsänhoitoyhdistyksen oma korjuupalvelu, joka on lajissaan Suomen suurimpia. Vuoden 2020 korjuumäärä oli 350 000 kuutiota, tänä vuonna todennäköisesti lähemmäs 400 000. Samoihin lukemiin pääsevät Metsälehden tietojen mukaan Keski-Suomi, Päijänne, Etelä-Savo, Eteläinen metsäreviiri ja Lounametsä.

Toukokuun lopulla Lounametsä päätyi Iltalehden juttuun, kun sen entinen metsäasiantuntija Tatjana Eskolin kertoi yhdistyksen johdon painostaneen metsänomistajan kannalta epäedullisiin puukauppoihin yhdistyksen oman korjuupalvelun eduksi. Eskolin kertoo saaneensa jupakan seurauksena potkut. Lounametsä ei ole kommentoinut työsuhderiitaa vaan on vastineessaan kertonut korjuupalvelun toiminnan periaatteista.

Korjuupalvelu toimii välittäjänä

Useat metsänhoitoyhdistykset ovat julkaisseet toukokuun loppupuolella samansisältöisiä uutisia omilla verkkosivuillaan. Osa yhdistyksistä kertoo korjuupalvelun korjaaman puun määrän, osa taas painottaa kauppatapaa, jossa metsänomistajalle tarjotaan kiinteää hintaa.

Käytännössä homma menee niin, että yhdistys ei ole kaupassa osapuolena, vaan metsänomistaja myy puut suoraan niiden käyttäjälle ja saa puista hinnan, jonka ostaja maksaa tehtaan portilla. Metsänhoitoyhdistys taas laskuttaa myyjää korjuu- ja kuljetuskulujen osalta. Joissain tapauksissa puiden omistus voi siirtyä jo tien varressa, jolloin kaukokuljetuksen kustannuksista vastaa ostaja.

Kun pystykaupoissa metsänomistajalle tehdään tarjous kantohinnasta ja kaupan loppusumma vaihtelee korjatun puun määrän mukaan, korjuupalvelun kautta tehdyissä kaupoissa muuttujia on enemmän. Puun määrän lisäksi korjuun ja kuljetuksen osuus kaupassa voi vaihdella.

”Metsänomistajalle tilitettävä nettohinta vastaa pystykaupan kantohintaa”, kertoo esimerkiksi metsänhoitoyhdistys Pirkanmaa verkkosivullaan.

Kritiikin ydin onkin siinä, onko metsänomistajan mahdollista verrata korjuupalvelulta saamaansa tarjousta muihin tarjouksiin?

Ilkka Könttiä kysymys selvästi turhauttaa.

”Tässä on kaikennäköistä keskustelua ollut tämän korjuupalvelun ympärillä niin kauan, kun tätä on tehty. Läpinäkyvyyttä meillä tukee se, että me toimimme kantohinnoilla eli esitetään metsänomistajalle takuuhinta. Me oltiin ensimmäinen yhdistys, joka tällaiseen tapaan siirtyi”, Köntti kertoo.

”Jo 1990-luvun lopulla”, puuttuu puheeseen Katajamäki, joka on valtuutettu mutta myös yhdistyksen eläköitynyt toimihenkilö.

”Eihän se metsänomistaja muuten tiedä, mitä hänelle tulee. Näin muutkin ostajat toimii”, Katajamäki jatkaa.

Erilaisia toimintatapoja

Kaikki yhdistykset eivät kuitenkaan näin toimi.

”Ei pääsääntöisesti sovita kiinteää hintaa”, sanoo Lounametsän toiminnanjohtaja Hannu Justen.

”Metsänomistajilla on paljon muita kriteereitä, millä päädytään korjuupalveluun. Kiinteä hinta annetaan tietyissä tapauksissa, isommissa leimikoissa. Kaikki ostajien maksamat puumaksurahat välitetään myyjille. Puumaksuista vähennetään tai laskutetaan erikseen korjuuseen liittyvät kulut.”

Metsänhoitoyhdistysten palvelu MHYP on antanut yhdistyksille ohjeita puunkorjuupalvelun kauppojen kilpailutuksesta. Toimitusjohtaja Jouni Tiainen lähettää ohjeesta otteen sähköpostilla:

”Mhy:n toimihenkilöllä on vastuullinen asema puukaupan asiantuntijana ja metsänomistajan edustajana, kun hän käsittelee ostotarjouksia ja vertaa mhy:n puunkorjuupalvelua pystykauppaan. Jos metsänomistaja jo valtakirjan tekemisen yhteydessä valitsee korjuupalvelun, tämä mainitaan valtakirjassa.

Korjuupalvelulaskelman vertaaminen pystytarjouksiin edellyttää sitä, että puunkorjuupalvelun katkonta tallennetaan pystykauppojen tavoin katkonnan seurantajärjestelmään. Kilpailuttamistilanteessa korjuupalvelun kantohintalaskelma (tarjous) on jätettävä ennen tarjousajan päättymistä sähköpostilla tai muulla sellaisella tavalla, että kantohintalaskelman jättämisajankohta pystytään todentamaan.”

Kysymykseen annetaanko metsänomistajalle aina kiinteä kantohinta, kun puut myydään korjuupalvelun kautta, Tiainen kirjoittaa: ”Pääsääntöisesti kyllä.” Mutta tarkentaa kuitenkin: ”Ohjeistus ei siihen velvoita. Palvelun tilaamiselle voi olla useita muitakin syitä kuin yksikköhinta.”

Moni yhdistys on kuitenkin päätynyt siihen, että viisainta on tarjota hintoja siinä muodossa, missä muutkin ostajat niitä tarjoavat.

”Tarjotaan pystykaupan hintoihn verrattavaa kiinteää hintaa”, sanoo Keski-Suomen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Eero Poikonen. Lisäksi Keski-Suomella on käytössä verkossa toimivat puumarkkinapaikka Kuutio.

”Varsinkin korjuupalveluun se tuo läpinäkyvyyttä ja luotettavuutta. Noin viisi prosenttia kaupoista tehdään Kuution ulkopuolella, mutta ne ovat yleensä esimerkiksi myrskytuhokohteita tai sellaisia kohteita, joihin metsänomistaja haluaa jonkun tietyn korjaajan”, Poikonen kertoo.

Keski-Suomen lisäksi suurimpien puunkorjaajien joukossa olevista yhdistyksistä ainakin Päijänne ja Etelä-Savo käyttävät Kuutiota puukaupoissa.

Luottamus ratkaisee

Pirkanmaa ei ole lähtenyt mukaan.

”Meidän vakuutus on takuuhinnoittelumalli. Meidän on tässä suoriduttava todella hyvin. Jos jäädään sohlauksista kiinni, niin se on siinä sitten”, Köntti sanoo.

”Tätä tehdään omalla naamalla. Jos asiat menee miten sattuu, en minä kehtaa naamaani Luhalahden kesätorilla näyttää”, Hakala vahvistaa.

Melko hyvin Pirkanmaa on omalla alueellaan suoriutunutkin. Korjuupalvelun kautta kulkee vuodesta riippuen 35-50 prosenttia alueen puusta.

”Ei ostajia kiinnosta hajaerät. Toiminnan pitää olla tarpeeksi suurta, että homma sujuu. Mutta ei tämä tästä enää voi kasvaakaan. Ei me haluta markkinaa syrjäyttää”, sanoo Köntti, joka on lomien jälkeen siirtymässä samassa markkinassa toimivan Metsä Groupin palvelukseen.

Toki Pirkanmaa on ääripää. Suurin osa yhdistyksistä ilmoitti Metsälehdelle korjanneensa vuonna 2020 noin 100 000 kuutiota tai alle.

Länsiturunmaan metsänhoitoyhdistys ilmoitti, että sillä ei ole korjuupalvelua. Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistys ilmoitti, että sillä itsellään ei ole korjuupalvelua, mutta sen tytäryhtiöllä Karjalan Metsätilat Oy:lla sellainen kyllä on.

Entä millaista palautetta Tatjana Eskolin sai, kun meni avaamaan keskustelun puunkorjuupalvelusta Iltalehden sivuilla?

”Käytännössä olin neljä päivää puhelimessa”, Eskolin sanoo. ”Yhteydenotot tulivat metsänomistajilta, entisiltä ja nykyisiltä yhdistysten toimihenkilöiltä ympäri maata. Monilla oli samantapaisia kokemuksia kuin minulla.”

Nykyisin Eskolin toimii Biowatilla, joka on metsäenergiassa monilla alueilla yhdistysten kilpailija.

”Olennaista on kiinnittää huomio, olkoonkin, että on mukana kilpailussa, läpinäkyvyyteen. Sopimusta tehdessä on tärkeää sopia hinnoista, mitta- ja laatuvaatimuksista sekä teiden ja varastopaikkojen käytöstä kirjallisesti.”

”Metsänomistajan on voitava luottaa siihen neuvoon, minkä se yhdistykseltä saa ja yhdistyksellä on siinä paikkansa. On hienoa, jos yhdistykset soveltavat kiinteää kantohintaa entistä useammin.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.