Puunkorjuun suunnittelijoilla on jälleen edessään vaikea syyskausi. Kunnon pakkasia odotellessa puita pitäisi saada tien varteen tasaiseen tahtiin, sillä moni tuotantolaitos käy kovilla kierroksilla.

”Tuntuu, että olosuhteet ovat vuosi vuodelta hullummat ja haastavammat. Kyllä nyt on oikea kelirikon kelirikko. Vettä on tullut hurjasti”, kuvaili tilannetta viime viikolla operaatiopäällikkö Jarmo Kittilä AJ Metsä Oy:stä. Yhtiö korjaa puuta Stora Ensolle Meri-Lapissa ja Ruotsin Norrbottenissa .

Ilmatieteen laitoksen mukaan esimerkiksi Torniossa satoi lokakuussa peräti 187 millimetriä, mikä on yli kolme kertaa keskimääräistä enemmän.

”Olemme etsineet korjuuseen kivisten maiden kohteita, mutta osaa koneista on jouduttu seisottamaan. Ongelma on, että kelit vaihtelevat usean asteen pakkasesta koviksi vesisateiksi niin nopeassa tahdissa, että esimerkiksi teiden kunto voi muuttua korjuun aikana moneen kertaan”, Kittilä kertoo.

Taiteilua riskirajoilla

Keski-Suomessa syyskorjuuta on tehty samankaltaisissa olosuhteissa kuin pohjoisemmassakin.

”Vettä on maastossa kuin kevättulvassa. Painorajoituslappuja on tullut teille, ja olemme joutuneet keskeyttämään korjuun joissain kohteissa”, kertoo Pihtiputaalla toimivan Putaan Mottimestareiden yrittäjä Pasi Mikkonen.

Korjuuyrittäjän ja kuljettajien vaikutusmahdollisuudet tilanteeseen ovat rajalliset. Tiivis yhteydenpito asiakkaisiin ja metsänomistajiin on edellytys sille, että korjuuta voidaan pyörittää.

”Korjaamme tällä hetkellä paljon harvennusleimikoita. Työ on koko ajan taiteilua siinä rajoilla, ettei maasto- tai tiestövaurioita aiheudu liikaa”, Mikkonen toteaa.

Kohdevalinnan lisäksi leimikon sisällä on työjärjestys mietittävä tavallista tarkempaan.

”Hakkuutähteiden hyödyntäminen urilla ja urien suunnittelu siten, että niihin kohdistuu ajopainetta mahdollisimman vähän, ovat keinoja vaikuttaa onnistumiseen”, AJ Metsän Kittilä sanoo.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 21/2021

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.