Entisen Itä-Saksan alueella Thuringenin osavaltiossa kirjanpainajatuho on kolminkertaistanut vuotuiset hakkuumäärät. Ensi alkuun tilanne näytti synkältä.

”Kun tuhot alkoivat vuonna 2017 laajentua, pystykuivan puun myynnistä saatava tulo ei kattanut edes korjuukustannuksia, joten valtio tuki puunkorjuuta noin kahdeksan euroa kuutiolta. Nyt tilanne on tyystin toinen”, kertoo Gehrenin Forstamtin johtaja Karsten Rose.

Korjuuta tuetaan edelleen, vaikka se Rosen mielestä ei enää olisikaan tarpeen.

Puun maailmanlaajuisesti voimistunut kysyntä on tuonut muun muassa kiinalaiset puunostajat ja Kiinaan puuta välittävät yrittäjät puumarkkinoille. 

Viime vuosien uusi tuote esimerkiksi Gehrenin Forstamtissa ovat olleet 11,8-metrisiksi katkottavat kirjanpainajan kuivattamat ”kiinanpuut”. 

Katselimme, kun hydraulikuormain ahtoi suunnilleen kahden pitkän tukin mittaisia pylväitä 12-metriseen merikonttiin. Siitä puukontti rahdataan ensin satamaan ja sieltä valtamerilaivalla Kiinaan, jossa kuivanaiset arvattavasti sahataan.

”Kiinan kuormiin kelpaa aika pehmeäkin puu”, Rose paljastaa.

Näistä puista metsänomistajalle on hänen mukaansa maksettu 90 euroa kuutiolta tienvarressa. Suomessa puu kelpaisi vain energiapuuksi.

Myös omat sahat ostaneet innokkaasti

Pelkästään kiinalaisten kysynnän varassa kuusimetsiensä suurtuhosta kärsivät saksalaiset eivät ole, vaan myös paikalliset sahat ovat ostaneet viime vuosina puuta suuria määriä hintaan, joka tyydyttää paikallista metsäalaa.

Hakkuut ovat keskittyneet tuhopuiden korjuuseen, mutta varsinkin keväällä, kun puunkorjaajat koettavat poimia pois kirjanpainajien saastuttamia puita mahdollisimman nopeasti, osa tukeista saadaan talteen tuoreena. 

Tuoreen kuusitukin keskimääräinen hinta on noin sadan euron luokkaa, mutta laatuerot ovat isoja. Kuivasta kuusesta tehdyt huonolaatuiset tukin myydään kuormalavatehtaille, ja niiden hinta tienvarressa on 60 euron luokkaa. Kuitupuusta maksetaan 40 euroa.

Rosen mukaan kirjanpainajan aiheuttama poikkeusaika vaikeuttaa puunkorjuun suunnittelua. Se tiedetään, että tuhoja tulee joka vuosi, mutta hakkuita ei voida suunnitella, koska tuhojen kohdistumista ei pystytä ennustamaan.

Metsälehden toimittajat Mikko Riikilä ja Sami Karppinen ovat parhaillaan tutustumassa Saksan metsätalouteen.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.