”Nämä ovat lähteneet nätisti kasvuun. Kun ne toukokuussa istutettiin, lehdet eivät olleet vielä puhjenneet”, kertoo metsänhoitoyhdistys Salometsän alueneuvoja Hanna-Mari Parviainen.

Hänen edessään aukeaa muutaman aarin kokoinen koivun istutusala. Siellä täällä näkyvistä mättäistä pilkistää hiljan lehteen puhjenneita rauduskoivun taimia. Somerolla Varsinais-Suomessa sijaitseva ala istutettiin koivulle samassa yhteydessä kuin hieman kauempana sijaitseva suurempi uudistusala.

Myös yhdistyksen jo eläkkeellä oleva alueneuvoja Kimmo Hovila on tyytyväinen.

”Täällä on kaikki kohdillaan. Istutusala on mätästetty ja maalaji on sellainen, että koivua voi istuttaa – eli ei puhdas savimaa”, hän toteaa.

Parviainen on pyytänyt Hovilan mukaansa, sillä tämä innosti aikoinaan paikallisia metsänomistajia uudistamaan metsiään koivulle. Sittemmin koivun viljelymäärät ovat olleet Somerollakin vähäisiä, mutta Parviainen ennakoi koivun suosion vielä kasvavan.

”Tyvilaho on tulevaisuudessa iso ongelma. Tyvilahon vaivaaman kuusikon paikalle ei kannata istuttaa toista kuusisukupolvea, joten koivun arvostus nousee.”

Sisämaan puulaji

Koivua voi Suomessa viljellä suunnilleen Oulun korkeudelle saakka. Rannikolla se ei kuitenkaan viihdy kovin hyvin, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Pentti Niemistö.

Kun puhutaan koivun kasvatuksesta, puhutaan käytännössä aina rauduskoivusta. Hieskoivulle ei taloudellisessa mielessä juuri kannata uudistaa.

Rauduskoivu kasvaa parhaiten lehtomaisilla kankailla ja tuoreista kankaista ravinteikkaimmilla. Maalajin tulee rauduskoivikossa olla ilmava ja vettä läpäisevä mutta sellainen, että se sitoo kosteutta.

”Kosteisiin notkelmiin tai suon jäänteisiin en suosittele koivua istuttamaan. Maan kuivatustilan pitää olla hyvä”, Niemistö sanoo.

Somerolla sijaitsevalla koivun istutusalalla kuivatus on varmistettu perkaamalla alan läpi kulkeva kuivatusoja maanmuokkauksen yhteydessä. Parviainen vertailee eri kohtiin istutettujen koivuntaimien kasvuunlähtöä.

”Savisempiin kohtiin istutetut ovat kituliaamman näköisiä, mutta hyvin nekin ovat lähteneet kasvuun”, hän toteaa.

Istutus suosituin

Rauduskoivikon voi perustaa istuttamalla, kylväen tai luontaisesti. Näistä istuttaminen on ylivoimaisesti suosituin menetelmä.

Koivuntaimia istutetaan 1 600 kappaletta hehtaarille. Hyvin ravinteikkaille kasvupaikoille Niemistö suosittelee kuitenkin istuttamaan noin 2 000 tainta hehtaarille.

Koivuntaimet tulee istuttaa muokattuun maahan. Rehevimmille kohteille sopii mätästys, vähemmän reheville äestys ja laikutus.

Parviainen suosittelee istuttamaan koivuntaimet keväällä, kun ne eivät vielä ole lehdessä.

”Taimet haihduttavat enemmän, kun ne ovat täydessä lehdessä. On hankalaa, jos ne eivät ole siinä vaiheessa vielä juurtuneet”, hän sanoo.

Kylvössä riskinsä

Kylvöä voi käyttää sellaisilla kasvupaikoilla, joilla pintakasvillisuus ei heti peitä itäviä siemeniä. Kylvöala tulee muokata hyvin, esimerkiksi äestämällä tai laikuttamalla.

Koivun kylvö tehdään yleensä käsin. Koivunsiemenet ovat kevyitä, joten ne kannattaa sekoittaa esimerkiksi hiekan tai sahanpurun sekaan, jotta niiden levittäminen on helpompaa. Niemistön mukaan myös kevytsora toimii hyvin.

”Koivunsiemen vaatii valoa itääkseen, joten sitä ei saa peittää. Kevytsora päästää valoa läpi, vaikka peittäisikin siemenen.”

Koivun siementä kylvetään 150–300 grammaa hehtaarille. Kylvö kannattaa tehdä joko aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Tavoitteena on, että siemenistä itävät sirkkataimet pääsevät käyttämään kevätkosteuden hyväkseen. Niemistön mukaan yksi kylvön suurimmista riskeistä on siementen ja sirkkataimien kuivuminen.

Luontaistakin tehty

Somerolla moni nyt ensiharvennusikään varttuneista rauduskoivikoista on uudistettu luontaisesti. Se on pitkälti Hovilan aikaansaannoksia. Hän vakuutti aikoinaan metsänhoitoyhdistyksen hallituksen siitä, että koivikot uudistuvat luontaisestikin, kunhan siellä huolehditaan maanmuokkauksesta.

Koivu varistaa siemenensä syksyllä, joten maanmuokkaus kannattaa tehdä loppukesästä. Pienemmillä uudistusaloilla siemenpuiksi riittävät reunametsien rauduskoivut, suuremmille uudistusaloille siemenpuita kannattaa jättää 10–20 kappaletta hehtaarille.

Rauduskoivun luontaisen uudistamisen ongelma on, että siinä ei voida hyödyntää jalostettua siementä. Lisäksi riskinä on – samoin kuin kylvössä – että luontaisesti syntyneet koivuntaimet jäävät muun pintakasvillisuuden alle. Parviaisen mukaan metsäammattilaiset eivät koivun luontaista uudistamista juuri suosittelekaan.

Hirvituhoista haittaa

Koivua istutettiin Luken tilastojen mukaan vuonna 2019 noin 3 000:lle hehtaarille, kun istutusala kaikkiaan oli noin 75 000 hehtaaria. Parviainen arvioi, että koivun vähäisen suosion taustalla ovat koivutukin kuusi- ja mäntytukkia alhaisemmat hinnat mutta varsinkin hirvieläinten aiheuttamien tuhojen pelko.

”Hirvieläimet ovat erittäin suuri ongelma. Koivikoita ei kannata perustaa kuin lähelle ihmisasutusta”, hän sanoo.

Niemistön mukaan hirvimäärät ovat koivikoiden perustamista ajatellen aivan liian suuret.

”Taimikoita on vaikea suojata. Aitaaminen on tehokas keino, mutta liian kallis.”

Tästä huolimatta Niemistökin ennakoi koivun suosion kasvavan. Taustalla ovat juurikääpä ja kuusikoiden hyönteistuhot.

Artikkelissa on hyödynnetty Metsäkustannuksen julkaisemaa kirjaa Koivun kasvatus ja käyttö.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.