Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuorein kanta-arvio kertoo, että valkohäntäpeurojen määrä on hienoisesti vähentynyt. Osa kanta-arviossa käytettävistä aineistoista on kuitenkin ristiriidassa keskenään.
Peurasaalis ja metsästäjien arviot viittaavat kannan pienenemiseen, mutta peurakolareiden määrä on pysynyt ennallaan, kertoo erikoistutkija Sami Aikio Lukesta.
Aikion mukaan valkohäntäpeurojen kanta-arvio on eri tietolähteiden yhteisvaikutuksen tulos. Valkohäntäpeurojen määrä oli huipussaan vuonna 2021, jolloin peuroja oli 129 000–146 000.
”Selvää on, että niistä vuosista on tultu alaspäin”, Aikio sanoo.
Valkohäntäpeurojen määrää on pyritty jo monena vuonna vähentämään haittojen vähentämiseksi. Tavoiteltu kannan lasku on kolarimäärien perusteella lientymässä.
Kolarikustannukset nousussa
Metsälehti kysyi hirvieläinonnettomuuksista kolmelta suurimmalta vakuutusyhtiöltä, Pohjola-vakuutukselta, Lähi-Tapiola-ryhmältä ja If-vahinkovakuutukselta. Lähi-Tapiolalla hirvieläintörmäyksistä aiheutuneiden vahinkojen määrä on kasvanut koko 2020-luvun lähes 10 prosentin vuosivauhdilla. Lähi-Tapiola korvaa vuosittain hieman alle 5 000 hirvieläimeen törmäämisestä aiheutunutta vahinkoa.
Pohjola-vakuutuksella valkohäntäpeura- ja metsäkaurisvahinkojen lukumäärä oli viime vuonna aavistuksen aiempaa suurempi. Pohjolan mukaan Varsinais-Suomen runsaimmilla peura-alueilla törmäysvahinkotiheys on miltei kolminkertainen verrattuna Uuteenmaahan.
If ei erittele hirvieläinvahinkoja muista eläinvahingoista, mutta kaikkiaan yhtiön korvaamien eläinvahinkojen määrä on laskenut vuoden 2020 jälkeen, ja hirvieläinvahingot noudattavat samaa suuntausta. Tosin nyt alkuvuonna 2025 eläinvahinkoja on ollut taas runsaammin kuin edeltävinä vuosina samalla ajanjaksolla.
”Yksi syy tähän on todennäköisesti leudon talven mahdollistama eläinten vapaampi liikkuminen”, kertoo Ifin ajoneuvovakuutusten tuotepäällikkö Johanna Johansson.
Johansson kertoo, että vaikka eläinvahinkojen määrä on laskenut, ovat vahingoista maksettavat korvaukset kasvaneet. Keskivahinko on noussut viimeisten viiden vuoden aikana peräti 20 prosenttia.
”Keskivahinkojen nousua on vauhdittanut pääasiassa korjauskustannusten sekä materiaalihintojen nousu ja se, että uudemmissa autoissa on enemmän kalliita osia.”
Naaraiden säästely kasvattaa kantaa
Valkohäntäpeuroja on tällä hetkellä 95 prosentin todennäköisyydellä 100 000–114 000. Peurakanta lähti selvään kasvuun 10 vuotta sitten, jolloin peuramäärä oli vanhan kanta-arviomallin mukaan noin 60 000 yksilössä.
Luken Aikion mukaan valkohäntäpeurojen määrään lisääntymiseen vuosikymmen sitten vaikutti etenkin alhainen metsästysmäärä. Peurakannan kehitykseen vaikuttaa myös se, mitä kaadetaan.
”Kasvavan kannan aikaan valkohäntäpeurojen verotus oli urosvoittoisempaa”, Aikio kertoo.
Toisin sanoen, jos metsästyksessä säästellään naaraita, peurojen määrä kääntyy herkemmin kasvuun. Valkohäntäpeura eli valkohäntäkauris on Suomeen 1930-luvulla tuotu vieraslaji.
Väistö peräpuolelta
Hirvieläimistä vakavimpia onnettomuuksia liikenteessä aiheuttavat hirvet.
”Hirvikolarien henkilövahingot johtuvat hirven suuresta koosta ja siitä, että törmäyksessä eläin kaatuu helposti auton päälle ja tuulilasin läpi. Autoista merkittävä osa päätyy lunastukseen. Kauriskolareissa sattuu onneksi vain harvoin henkilövahinkoja, ja auto selviää pääasiassa erilaisilla peltivahingoilla”, Ifin Johansson kertoo.
Johanssonin mukaan onnettomuusriskiä pienentää parhaiten ajonopeuden laskeminen.
”Nyrkkisääntönä on, että tielle jolkottava hirvi kannattaa väistää sen peräpuolelta, sillä hirven takaosa aiheuttaa painavaa etuosaa pienemmät vahingot.”
Pohjola-vakuutuksen mukaan hirvitörmäysvahinkoja sattuu yhtiön vakuutuskannan kokoon peilattuna eniten Pohjanmaalla. Pohjolan mukaan hirvellä keskimääräinen vauriokorjauskustannus on lähes 7 300 euroa, valkohäntäpeuralla ja metsäkauriilla noin 5 400 euroa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Hyvin tehdystä jutusta kiitos. Vh-peura- ja kauriskannat ovat karanneet käsistä. Metsästäjät saavat pakastimessa täyteen saaliilla, joka lisää nykyisiä kantoja entisestään. Kuusta istutetaan lahon saastuttamiin reheviin maihin, tuloksena on varma vajaatuottoisuus. MTK yrittää parhaansa, metsäteollisuuden ”päättäjät” seuraavat tolkuttomuutta katseella. Aika huterissa käsissä on metsänhoidon tulevaisuus, kun ainoa toivo on sorkkariistaan iskevä tauti.