Lumisateen keskellä seisoo topakka nainen värikkäissä vaatteissaan. Sari Lantalla on harvinaisen rauhallinen hetki: jauhelihakeitto odottelee kärsivällisesti liedellä, aviomies Kari ja vanhin poika Ari rassaavat konehallissa ja nuorimmainen Jari möyryää motolla puita nurin muutaman kilometrin päässä.

Mutta pian on taas mentävä. Ruisleipätaikina on alustettava ja illalla odottaa kokous – yksi lukemattomista, joita mäntyharjulaiselle kokopäiväiselle luottamushenkilölle on siunaantunut.

Sari Lantta on nimittäin kokopäiväinen päättäjä. Hänellä on hyvän matkaa toistakymmentä luottamustehtävää. Puolet näistä liittyy metsäalaan. Hän on muun muassa paikallisen metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaan valtuutettu ja hallituksen puheenjohtaja, MTK:n valtuuskunnan jäsen metsänomistajien edustajana, MTK:n metsävaltuuskunnan ja Etelä-Savon metsävaliokunnan jäsen sekä Etelä-Savon metsäneuvoston puheenjohtaja.

Tämä sopii Lantalle erinomaisesti, sillä hän emännöi tilaa, jossa on 250 hehtaaria metsää.

”Meillä on toimiva työnjako. Minä hoidan tilan paperityöt ja istun luottamustehtävissä. Mies tekee paljon konetöitä, Jari hoitaa metsäpuolta ja Ari korjaa koneet.”

Tehtävää isolla metsätilalla riittääkin kolmelle miehelle. Ari on tosin töissä Vekaranjärven varuskunnassa panssariajoneuvoasentajana, ja Jarilla aikaa ovat vieneet opinnot ammattikorkeakoulussa.

Tilan omalla motolla tehdään harvennuksia ja hankintapuuta, ja toistasataa mottia rankaa pitää ajaa hakelämmitystä varten. Sitten on vielä teiden lanausta ja aurausta, ja jos vaikka naapuri tuo autonsa Lanttojen konehalliin korjattavaksi, sekin näprätään kuntoon.

Vikatikistä sukupolvenvaihdokseen

Kesällä metsätalousinsinööriksi valmistunut Jari motoilee metsässä yhtä mäntyvaltaisen tilan harvoista sekametsäkuvioista. Moto ostettiin taloon nelisen vuotta sitten, ja hankintapuuta kaatuu vuosittain 500–1000 mottia.

”Isännällä on periaate, että itse tehdään. Pojat ovat olleet mukana tilan töissä pienestä pitäen”, Sari Lantta kertoo.

Perheessä on jo puhuttu siitä, että pojat jatkavat yhdessä tilanpitoa. Ihan vielä sukupolvenvaihdosta ei tosin ole luvassa.

”Tammikuussa istutaan yhdessä alas ja aletaan suunnitella. Sukupolvenvaihdos tehdään viiden vuoden tähtäyksellä.”

Pojilla tosin on jo nyt yksi yhteinen palsta, Vikatikki nimeltään.

”Se kuvasti tunteita, mitkä ensimmäisinä nousivat pintaan, kun saimme palstan”, tauolle pistäytynyt 24-vuotias Jari sanoo ja nauraa päälle.

Naiset päättämään

Sari Lantta puhuu mielellään naismetsänomistajien puolesta. Häntä harmittaa MTK:n metsänomistajanaisten jaoston lopettaminen. Lantan mielestä sellaista tarvittaisiin edelleen, niin kauan kuin nais- ja miesmetsänomistajien välinen suhde on, mitä se on.

”Eri puolilla Suomea naismetsänomistajilla tuntui olevan samantyylisiä ongelmia. Naiset tietävät ja osaavat, mutta ovat turhan vaatimattomia. Erityisesti naisia kaivataan metsäalan päätöksentekoon.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 23/2017.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.