Venäläisen koivuvanerin poisjäänti Euroopan markkinoilta toi koivutukille kysyntäpiikin, joka siivitti hinnat paikoin jopa havutukkia korkeammalle.
Sastamalassa koivutukkia sorvaavan Riga Woodin metsäpäällikkö Timo Uotilan mukaan suhdanteen kärki on kuitenkin taittunut.
”Hinnat ovat selvässä laskussa niin Suomessa kuin Baltiassa. Markkina ei ole huono, mutta ei se ole enää kuuma.”
Kotimaan hintatilastot vahvistavat, että koivutukin hinta hapuilee, mutta ei ole havutukin kaltaisessa selvässä laskussa – ainakaan vielä.
”Meillä ei ole koivutukista enää pulaa, varasto- ja varantotilanne on hyvä.”
Onnistumisessa Uotila nostaa esille etenkin sen, että yritys on lähtenyt pienimuotoisesti mukaan koivutukkileimikoiden pystykauppoihin, eli aloittanut oman suoran puunhankinnan.
Yksinomaan koivutukkia käyttäviä teollisia laitoksia on puolen tusinaa. Riga Wood sorvaa vuosittain noin 110 000 kuutiota koivutukkia, mikä on osapuilleen kymmenen prosenttia koko maan koivutukin korjuumäärästä. Sorviviilut valmistetaan vaneriksi Baltian tehtaalla.
Siirtyykö hankintaraja?
Metsälehden tietojen mukaan niukkuustilanne on johtanut siihen, että ainakin iso teollisuus on harkinnut koivutukin hankinta-alueen pohjoisrajan venyttämistä.
Nykyisin ostoalue yltää Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa Kalajoen ja Pyhäjoen latvavesien alueelle. Siitä pohjoiseen nykytilanne on noidankehä: koivutukkia ei kannata ostaa, koska erät ovat pieniä, eikä koivutukin hyväksi kannata tehdä hoitotoimia, koska siitä ei saa kuitupuuta korkeampaa hintaa.
Koivutukin Pohjois-Suomen korjuumäärät ovatkin vaatimattomia – kahtena edellisvuotena Pohjois-Pohjanmaalla 9 000–10 100 kuutiota ja Kainuussa 1 900–4 200 kuutiota.
Ainakin teoriassa korjuupotentiaalia on huomattavasti suurempiin määriin, sillä VMI:n mukaan koivutukin suurin ylläpidettävissä oleva hakkuumahdollisuus on Pohjois-Pohjanmaalla 37 000 ja Kainuussa 45 000 kuutiota. Lapissa korjattavaa koivutukkia on vain nimellisesti, 5 000 kuutiota.
Pienten erien logistiikka
Jos nykyisen ostoalueen yläpuolella pystyttäisiin kokoamaan pienistä eristä isompia paketteja, niin Riga Wood on valmis niitä hakemaan.
”Etelämpänäkin kertymä tulee pienistä eristä, mutta niitä saa koottua pienemmältä alueelta”, Uotila vertaa.
Koivutukin kuljettaminen maksaa yhtä lailla kuin havutukin, mutta sitä joudutaan kuljettamaan pitempiä matkoja. Sastamalaan koivutukkia haetaan koko sen markkina-alueelta, kun vastaava määrä kuusitukkia löytyisi 30 kilometrin säteeltä.
Uotila mukaan avainasemassa on, miten pohjoisen pienet koivutukkierät saadaan kulkemaan logistisen valtavirran mukana.
”Jos muutaman kuution erät pystytään viemään kuorman päällä sahalle tai energiaterminaaliin, niin sieltä voidaan sitten käydä noutamassa täysiä rekkakuormia.”
Vaikea polku pohjoisen puutavaralajiksi
Metsänhoitoyhdistys Oulun seudun toiminnanjohtaja Tapio Kylmänen kertoo, että pienille koivutukkierille on jonkin verran kysyntää Oulun alueella. Hän ei kuitenkaan usko, että koivutukista tulisi ainakaan lähitulevaisuudessa aitoa markkinapuutavaralajia kuin yksittäisillä kohteilla.
”Tällä korkeudella tukin laadun täyttävää koivua ei oikein tahdo olla. Koivut ovat pääasiassa hieskoivua, ja sen laatuhan on mitä sattuu.”
Istutettuja rauduskoivikoita on ylipäätään vähän, ne ovat pienialaisia eivätkä ole vielä varttuneet tukkikokoon, joten tukkikertymät ovat pieniä.
”Koivutukkia on vaikea ottaa erilleen, koska kannattavia määriä ei kerry. Hoitotoimilla kertymää voi toki lisätä”, Kylmänen sanoo.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.