Hieskoivulla on 56 kromosomia ja rauduksella 28. Tutkijoiden termein rauduksen kromosomisto on diploidi ja hieksen tetraploidi, mutta todellisuudessa koivujen sukupuu on paljon tätä syheröisempi.

Hieskoivun alkuperä on arvoitus, mutta sen oletetaan syntyneen rauduskoivun ja tuntemattoman, mahdollisesti jo kadonneen koivulajin risteymänä.

Professori Jarkko Salojärven mukaan kaikki raudukselta näyttävät koivut eivät ole perimältään sitä miltä näyttävät. Niinpä koivujen lajinmääritys ulkoisten tunnusmerkkien perusteella on osoittautunut epävarmaksi.

Hän kertoo tutkimuksesta, jossa 5–10 prosenttia ammattilaisten rauduksiksi määrittelemistä koivuista osoittautui geenisekvensoinnin perusteella perimältään hieksen kaltaiseksi.

Lisäksi metsissämme on runsaasti hieksen ja rauduksen välimuodoilta näyttäviä koivuja.

”Olettaisin, että ne ovat eri tasoisia risteymiä. Luultavasti suurin osa Suomen koivuista sisältää jossain määrin risteymäainesta”, Salojärvi sanoo.

Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väre on tehnyt samansuuntaisia havaintoja.

”Osalla koivuista on molempien lajien tunnusmerkkejä, esimerkiksi samassa puussa saattaa olla karkeita ja nukkaisia vuosikasvaimia.”

Professori Jaakko Kangasjärven mukaan koivut risteytyvät todennäköisimmin poikkeuksellisen kylminä tai muuten stressaavina kesinä, jolloin risteytymisen estomekanismit toimivat huonosti.

”Risteymän tuottama perinnöllinen aines voi siirtyä koivusukupolvelta toiselle.”

Mutantteja vai sekasikiöitä?

Professori Vilho Kujala kuvasi 1940-luvulla harmaa- ja helvekoivut ja totesi ne erinomaisiksi vaneripuiksi. Niitä myös vanhan ajan koivun ostajat osasivat etsiä.

Pitkän linjan metsäntutkija Markku Nygren on harrastukseen tarkkaillut koivun pienmuotoja Heinolan ympäristössä.

Hän esittelee upean suorarunkoista harmaakoivua, jonka runko on huomiota herättävän tumma lähes kymmeneen metriin asti. Puun lehdet ovat raudusmaiset.

”Värin aiheuttaa kuoren peittävä jäkäläkasvusto. Koivussa täytyy olla jotain erityistä, esimerkiksi kuoren poikkeava happamuus, joka suosii jäkälää. Myös puun erinomainen laatu näyttää liittyvän koivujen harmauteen.”

Helvekoivun lehdet ovat kuin hiekseltä. Puun kuori on voimakkaasti kähertyvää helvettä. Runko on eheän suora. Mikä kiinnostavinta, helvekoivu näyttää menestyvän kuusivaltapuiden varjossa.

Nygrenin mielestä harmaa- ja helvekoivu voivat olla raudus- ja hieskoivun risteymiä, joita Kujala nimitti sekasikiöiksi. Varmuutta tästä ei ole, koska niiden perimää ei ole kartoitettu. Tavalla tai toisella koivun pienmuodot kuitenkin periytyvät.

Vaihtoehtoisesti ne voivat kertoa koivun perimässä tapahtuneista mutaatioista. Myös koivun visautumisen otaksutaan johtuvan mutaatiosta.

Erikoistaimista tulisi kalliita

Ajatus arvokasta runkopuuta tuottavasta koivusta, joka menestyisi turvemailla ja vieläpä valtapuuston varjossa, avaisi huimia näkymiä suopeltojen metsittämiseen ja jatkuvapeitteiseen metsänhoitoon.

Ainakin toistaiseksi harmaa- tai helvekoivun taimia on turha odotella. Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Matti Haapanen ei usko, että niitä pystytäisiin tuottamaan perinteisen metsänjalostuksen keinoin. Hän viittaa professori Max Hagmanin sotien jälkeen tekemiin risteytyskokeisiin.

”Koivulajien risteyttäminen osoittautui niin vaikeaksi, ettei pienmuotojen tuottaminen siemenviljelmillä onnistuisi”, Haapanen sanoo.

Vaihtoehtona voisi olla taimien tuottaminen monistamalla, siis kloonaamalla, kuten visakoivun tai hybridihaavan taimia.

”Osalla koivun genotyypeistä kasvullinen lisäys onnistuu helposti”, toteaa Luken ryhmäpäällikkö Tuija Aronen.

Halpaa se ei olisi. Erikoistaimitarha Metsä-Tyllilän Jari Mäntysen mukaan kasvullinen lisäys on käsityötä eikä kasvatuserien suureneminen alentaisi yksikkökustannuksia.

”Hybridihaavan taimia pystymme tuottamaan 1,5 euron kappalehinnalla. Uskon, että erikoiskoivun taimien hinta asettuisi samalle tasolle.”

Inventoinneissa koivulajit eroteltiin vasta 1970-luvulla

• Valtakunnan metsien inventoinneissa koivut luettiin samaksi lajiksi 1970-luvuille asti. Todennäköisesti siksi, että lajien yksiselitteinen tunnistaminen koettiin vaikeaksi.
• Tämä selittänee vanhan ajan metsänhoitajien uskomuksen koivusta metsiemme valkoisena valheena. Hieskoivu menestyy vähäravinteisillakin kasvupaikoilla ja tuottaa tämän vuoksi keskimäärin vähemmän ja huonompaa puuta kuin rauduskoivu.
• Tällä hetkellä arviolta neljännes Suomen koivuista on raudusta. Ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän sateisuutta, mikä suosisi hieskoivua.
• Koivutukkien käyttäjille tämä ei merkitsisi katastrofia. Professori Erkki Verkasalon 1990-luvulla tekemän tutkimuksen mukaan kolmannes vaneritehtaille toimitetuista koivutukeista oli hiestä, Venäjältä tuoduista koivutukeista niitä oli jopa puolet.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.