Metsänhoidon historiaan mahtuu lukuisia kömmähdyksiä: mäntyä on viljelty liian reheville kasvupaikoille, turhan karuja soita on ojitettu ja siemenviljelmiä on jätetty perustamatta.

Tapahtuuko metsissämme kömmähdyksiä tälläkin hetkellä? Kyllä, sanovat metsänhoidon asiantuntijat. Monella mieleen nousee ensimmäisenä kuusen kasvattaminen liian karuilla kasvupaikoilla.

”Kuusta istutetaan hirven pelossa kasvupaikoille, jotka sopisivat paremmin männylle”, sanoo Metsähallituksen kehittämisasiantuntija Nuutti Kiljunen.

Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon asiantuntijan Eljas Heikkisen mukaan tällä voi olla kohtalokkaat seuraukset.

”Kuusen tuotto on kuivalla kankaalla pieni mäntyyn verrattuna. Pohjois-Pohjanmaata koskevassa laskelmassa kuusikolla nettotulojen nykyarvo oli yhden prosentin korolla nolla euroa hehtaarilta, kun se männiköllä oli 5 000 euroa hehtaarilta”, hän sanoo.

Koivu kunniaan

Ongelmana ei UPM:n metsänhoitopäällikön Jyri Schildtin mukaan ole pelkästään kuusen istuttaminen liian karuille kasvupaikoille, vaan myös se, että kuusta istutetaan liian paljon. Etelä-Suomessa kuusi kattaa Schildtin mukaan 80 prosenttia istutusmääristä.

”Nyt istutettavat puusukupolvet ovat päätehakkuuiässä vuosikymmenten päästä. Entä jos mänty ja koivu ovat silloin kuusta kysytympiä? Monipuolisemman puulajivalikoiman avulla pystyttäisiin paremmin hallitsemaan sekä puusta tehtäviin tuotteisiin että metsien terveyteen liittyviä riskejä”, hän sanoo.

Samaa mieltä on Luonnonvarakeskus Luken tutkimusprofessori Leena Finér.

”Koivua ja muita lehtipuita tulisi suosia enemmän. Sekametsät ovat vahvimpia tuhonaiheuttajia vastaan”, hän sanoo.

Metsähallituksen Kiljunen lisäisi sekä koivun että hybridihaavan viljelyä, jos metsänomistajien ei tarvitsisi pelätä hirvituhoja. Hänen mielestään vähintään juurikäävän lahottamat kuusikot pitäisi pystyä viljelemään lehtipuille.

Katse taimikoihin

Kansantaloudellisesti merkittävin metsänhoidon tämän hetken kömmähdyksistä on Metsäkeskuksen Heikkisen mukaan taimikonhoidon ja ensiharvennuksen rästit. Luken hiljan julkaisemien valtakunnan metsien 12. inventoinnin tulosten mukaan taimikonhoito on myöhässä 795 000 hehtaarilla, ensiharvennus lähes miljoonalla hehtaarilla.

”Luvut ovat hurjia. Rästit pienentävät tulevaisuuden hakkuumahdollisuuksia ja aiheuttavat vuosittain kymmenien miljoonien eurojen tappiot”, Heikkinen sanoo.

Samaa sanoo UPM:n Schildt.

”Taimikonhoidon rästit näkyvät puuston kiertoajan loppuun saakka sekä puulajisuhteissa että metsän tuotoksessa. Mitä rehevämmästä kasvupaikasta on kyse, sitä enemmän metsänuudistamisen satsaukset valuvat hukkaan.”

Vesistökuormitus kuriin

Luken Finér on huolissaan metsämaahan liittyvistä kömmähdyksistä. Hänen mielestään turvemaita kunnostusojitetaan turhaan ja maanmuokkauksessa käytetään liian voimakkaita menetelmiä.

”Mitä enemmän maanpintaa rikotaan, sitä todennäköisempää on, että ravinteita huuhtoutuu. Se lisää vesistökuormitusta. Liian voimakas maanmuokkaus vaikeuttaa myös taimikonhoitotöiden tekoa.”

Juurikäävän torjuntaan Finér toivoisi lisäpanostuksia. Torjunnasta tulisi hänen mukaansa huolehtia myös turvemailla ja varsinkin sellaisilla paikoilla, jonne juurikääpä ei ole vielä levinnyt.

Julkaisu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 21/2017

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.