”Tämä oli kirjanpainajalle erinomainen kesä.” Näin summaa kirjanpainajaseurantaa vetävä Luonnonvarakeskuksen tutkija Tiina Ylioja.

Varhain alkanut lämmin ja vähäsateinen kesä suosi kirjanpainajia. Niiden kehitysnopeus toukasta aikuiseksi riippuu lämpötilasta. Nyt lämpösummat kipusivat niin korkeiksi, että toisen sukupolven synty ja aikuistuminen on periaatteessa ollut mahdollista lämpimimmillä alueilla, joihin valtaosa tuhoista on keskittynyt. Tästä ei varmaa tietoa kuitenkaan ole.

”Vaikka korkea lämpösumma viittaa toisen sukupolven aikuistumisen mahdollisuuteen, se ei tarkoita, että näin olisi tapahtunut ja että sellainen olisi sankoin joukoin kuoriutunut”, Ylioja muistuttaa.

Riskirajat ylittyneet monin paikoin

Kirjanpainajaseuranta päättyi syyskuun toisella viikolla. Syyskuussa mukana olivat 21 eteläisintä seurantapistettä. Seurannan perusteella kirjanpainajien kesänaikaiset määrät ovat useilla paikkakunnilla nousussa.

Elokuussa kirjanpainajien yhteenlaskettu määrä ylitti 15 000 kuoriaisen riskirajan kaikkiaan kahdellakymmenellä paikkakunnalla. Niissä uhka kirjanpainajan iskeytymisestä eläviin kuusiin on selvästi kohonnut.

Eniten kirjanpainajia kertyi pyydyksiin edellisten vuosien tapaan Uudellamaalla, Kymenlaaksossa sekä Etelä-Karjalassa. Kuusikot ovat kärsineet merkittävästä kuivuudesta Pohjois-Karjalassa, Pirkanmaalla, Kainuussa, Pohjois-Savossa sekä Kaakkois-Suomessa. Näillä alueilla kirjanpainajatilanne näyttäisi olevan pahenemassa.

”Kuivuus Järvi-Suomen alueella haittasi varttuneita ja uudistuskypsiä kuusikoita ja hyödytti kirjanpainajaa. Loppukesän sateet helpottivat kuusikoiden ahdinkoa vain osassa Järvi-Suomea”, kertoo metsänhoidon asiantuntija Juho Kokkonen Suomenmetsäkeskuksesta.

”Tilanne on nousujohteinen ja ehkä huolestuttava ainakin näillä vanhoilla maakunnilla ja Järvi-Suomen alueella.”

Metsäkeskus avustaa Luonnonvarakeskusta kirjanpainajaseurannassa. Tänä vuonna Metsäkeskuksella oli kymmenkunta seurantapistettä hoidettavanaan.

Tuhohakkuut eivät ole lisääntyneet

Toistaiseksi kuiva ja pitkä kesä ei ole näkynyt hyönteistuhohakkuiden määrän kasvuna. Kesäkuun alun ja syyskuun puolivälin välisenä aikana Metsäkeskukselle on saapunut hyönteistuhohakkuuilmoituksia kaikkiaan 1 200 hehtaarilta. Se on lähes 250 hehtaaria vähemmän kuin viime vuonna vastaavana ajanjaksona. Hyönteistuhohakkuista yli 90 prosenttia tehdään kirjanpainajan vuoksi.

Juho Kokkosen mukaan tämän vuoden vähäisempi hyönteistuhohakkuumäärä johtuu todennäköisesti keväällä muuttuneesta ohjeistuksesta. Nyt suositellaan, että hyönteistuhohakkuuilmoitus tehdään, jos hakkuualalta löytyy viisi kuutiota eli noin 20 runkoa vastikään hyönteisen tappamia tai heikentämiä puita. Pienempiä tuhoja ei enää ilmoiteta hyönteistuhohakkuina vaan tavallisina hakkuina ilman tuhon aiheuttajaa.

”Hyönteistuhojen määrä tarkentuu vuoden loppua kohti mentäessä, kun tuhoja havaitaan ja ilmoitetaan enemmän. Tavallisesti noin kolmasosa koko vuoden hyönteistuhoista ilmoitetaan syyskuun ja joulukuun välisenä aikana”, Kokkonen kertoo.

Mikäli kirjanpainaja on iskenyt heikentyneisiin kuusiin loppukesästä, tuhot eivät vielä näy. Ilmoituksia tämän kesän tuhoista voi tulla vielä ensi vuoden alkupuolella.

Kuusikoita edelleen tarkkailtava

Päättyneen kirjanpainajaseurannan tulosten ja hyönteistuhohakkuuilmoitusten perusteella kirjanpainajien aiheuttamat puustotuhot eivät ole vähenemässä.

Kokkonen kehottaa varttuneiden ja uudistuskypsien sekä hiljattain harvennettujen kuusikoiden omistajia edelleen tarkkailemaan kuvioiden puuston kuntoa koko eteläisen Suomen alueella. Yksittäiset kirjanpainajan kuivattamat puut kuusikoiden reunoille ja kuivumisherkillä kasvupaikoilla alkavat olla jo arkipäivää. Ne eivät kuitenkaan vielä tarkoita, että tuho leviäisi koko kuviolle, jos muu puusto on hyväkuntoista.

”Jos suurin osa kuvion kuusikosta on kärsinyt kuivuudesta ja useilla paikoilla esiintyvistä kirjanpainaja- tai tuulituhoista, silloin kuusikon palautuminen ja puolustuskyky ei ole ainakaan parantumassa. Tällöin hyönteistuhoriski todennäköisesti jatkuu seuraavina kesinä”, Kokkonen arvioi.

Kannattaa muistaa, että sään ääriolosuhteiden lisääntyessä ja kasvukauden pidentyessä hyönteis- ja sienituhojen tuhoriski ja leviämisnopeus lisääntyvät koko ajan, Kokkonen lisää.

Tänä vuonna helteinen toukokuu käynnisti aikaisin voimakkaan parveilun ja olot suosivat kirjanpainajaa läpi kesän sekä alkusyksyn. Kuluneen kesäkauden jäljiltä talvehtivaa kantaa jää luultavasti runsaasti. Talven ja seuraavan kevään säät ratkaisevat, kuinka nopeasti ja minkälaisella voimalla kirjanpainajat lähtevät ensi vuonna parveilemaan.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.