Siitä on tasan viikko kun Junnikkala Oy:n Oulun-sahasta meni ensimmäinen tukki läpi. Eikä niitä ensimmäisenä päivänä niin kovin monta mennytkään, tarkalleen 151, joista niistäkin yksi särkyi.

Sahan rakentamisesta vastaava projektipäällikkö Timo Mäkelä kertoo, että käynnistysvaihe aloitetaan helpolla eli pienellä tukilla, josta tulee vain kaksi kakkosnelosta. Kertyvä sahatavara uppoaa sahan syvyyksiin, lajitteluun, kuivaamoon ja paketointiin, eikä päädy markkinoille vielä aikoihin.

Tuotannon ylösajo on prosessi, joka kestää puolisen vuotta ja jossa sahan nopeutta nostetaan hiljalleen. Varsinaiset avajaiset pidetään sitten keväämmällä.

Täysi, tavoiteltu vauhti on 13 000 tukkia työvuorossa, 26 000 tukkia per päivä, 700 000 kuutiota vuodessa.

Hitaasti ja pysähdellen

Uusi saha käy hitaasti ja pysähdellen vielä pitkään, ja niin käy sahasuhdannekin. Mäkelä ja metsäjohtaja Jussi Joensuu elättävät toivetta, että jospa tilanne olisi toinen sitten kun saha käy täysillä, joskus puolen vuoden kuluttua.

”Tuskin mitään rallia lähtee, mutta maltilliseen elpymiseen uskotaan”, Joensuu luonnehtii tunnelmaa.

Ei siitä mitään varmuutta ole, mutta sahasuhdanteet ovat vaikeasti ennustettavia, joten ei mahdotontakaan.

Ei ihan helppo tontti

Sahaa on rakennettu puolitoista vuotta, sahakoneita ostettiin jo aiemmin.

Mäkelä kertoo taiteilusta, että kuinka modernia tekniikkaa uskaltaa ottaa, jotta se ei ole liian modernia. Oulun-saha ei ole ultramoderni sikäli, että kaikki ratkaisut on jossakin jo koeteltu.

Saha on yllättävänkin lähellä kaupungin keskustaa, Laanilan vanhalla tehdasalueella. Betoninsekaisia maamassoja piti kaivaa 2,5 metrin syvyydeltä, harjateräksiä erotella ja viedä kierrätykseen.

Helpommin rakennettaviakin tontteja on, mutta paikan puolesta puhuu etenkin vieressä oleva Oulun Energian voimala. Kuori ja puru menevät suoraan sinne, muuttuu kaukolämmöksi ja sähköksi, ja sieltä tulee lämpöä sahan kuivaamoon.

Tukkilajittelijassa riittää lokeroita

Junnikkalan tukkilajittelijassa on 82 lokeroa, mikä on enemmän kuin sahoilla yleensä. Jos lokerot jaettaisiin tasan kuuselle ja männylle, niin molemmat voitaisiin lajitella 41 eri pituus- ja läpimittaluokkaan.

Metsänomistajalle riittänee tieto, että mitä enemmän lajittelumahdollisuuksia, sitä enemmän katkontamahdollisuuksia ja tarkempi talteenotto. Tukin lyhyen pään mitat 3,1 metristä alkaen ovat käytössä kaikki.

Tukkikentälle mahtuu 25 000-30 000 kuutiota, puolentoista viikon tarve. Nyt kentällä on vain pieniä pinoja.

Oulu ja saha ne yhteen soppii

Junnikkalan saha on noin 80-prosenttisesti vientisaha, mitä osoittaa sekin, että ahtaahkolla tehdastontilla ei ole tilaa tehdasvarastoinnille. Sahatavaraniput siirtyvät suoraan rekkoihin ja rekat vievät Oulun satamaan.

Rekkaliikennettä on luvassa, sillä täydellä vauhdilla tukkiautoja tulee päivässä sisään noin 70 ja valmiin sahatavaran kuljetuksia lähtee kymmeniä niitäkin.

Mäkelä kertoo, että 15 hehtaarin alue on sahalaitokselle juuri ja juuri riittävä, mutta Oulu on paikkana mitä sopivin niin puunhankinnallisesti, työvoiman saatavuuden kannalta, sahatavaralogistiikan kannalta kuin lämpöenergian kannalta.

”Oulun väkimäärästä riittää sahallekin, mutta perinteiset sahapaikat ovat kummissaan, että mistä työvoima”, Mäkelä vertaa.

Ja kun on satama, niin tukkia voitaisiin tuoda laivallakin, mutta ainakaan vielä sitä ei tule. Joensuu pohtii, että Baltian-tukin laadussa on jotakin, mutta ruotsalainen, miksi ei.

Tällit kohdalleen

Saha käy 2/5 eli kahta vuoroa viitenä päivänä viikossa. Siinä on vielä yöt ja viikonloput käyttämättä.

Vuorossa on töissä 14 henkilöä, joten vuorojen lisääminen ei ole kustannuskysymys ainakaan henkilöstön osalta.

Itse sahalinjalla ei ole ketään, sillä sahuri istuu operaattorin nimikkeellä ja katsoo ruutuja.

”Ja vaihettaa tällejä eli terien asetuksia”, operaattori Auvo Mikkonen kertoo.

Sekä sahauksen että lajittelun kannalta tehokkainta on ajaa mahdollisimman pitkiä sarjoja samoilla asetteilla eli ”tälleillä”.

Jos tukin haluaisi käyttää mahdollisimman tarkkaan, niin ”tällit” pitäisi asettaa jokaiselle tukille erikseen. Tekniikan puolesta se olisi mahdollista, mutta sahaa pitäisi ajaa hitaammin.

Hallissa käydään vain jos jotain on vialla, ja se aika on aina tuotannosta pois. Käyntiinlaittovaiheessa häiriöitä on joka puolella.

Tehokkuus tuo kantohintaa

Uuden sahan tehokkuusetu tulee monesta pienestä asiasta, muutama prosentti paremmaksi prosessin jokaisella pisteellä ja tukki käytetään vähän tarkemmin.

Henkilömäärä per sahattu kuutio on jo niin pieni, että operaattori alkaa olla samalla tavalla arvokas prosessinhoitaja kuin paperimies.

Kun joku ottaa yrittäjäriskin ja rakentaa modernin, 80 miljoonaa euroa maksavan sahan, niin tehokkuushyödyllä on ottajia. Rahoittajat tahtovat rahansa takaisin korkoineen, omistajakaan ei riskiään muuten vain ottanut, eikä metsänomistaja pane pahakseen jos kantohintaan tulee muutama euro Oulu-lisää.

Jokin osa tehokkuudesta valuu kantohintoihin. Puunostot Ouluun alkoivat jo kevättalvella, niiden korjuut nyt marraskuussa.

”Tavoite on nostaa korjattujen puiden varasto tasolle, mikä mahdollistaa tuotannon todellisen ylösajon tammikuusta alkaen”, Joensuu kertoo.

Sahan täyden käytön tukintarve on 700 000 kuutiometriä. Vaikka Joensuu vakuuttelee, että käyttämättömien hakkuumahdollisuuksien vuoksi se ei välttämättä ole keneltäkään muulta pois, niin uskoako tuota, ettei kilpailu kiristyisi.

Pohjois-Suomen sahaus on kolmen suuren peliä, sillä Junnikkalan Oulun-saha nousee samaan suuruusluokkaan kuin Kuhmo Oy:n saha ja Pölkyn parhaillaan uudistettavana oleva Kajaanin-saha.

Kilpailijoiden housut tutisee

Talven puut on osittain ostettu, mutta talvipuukauppaa edelleen tehdään. Ensi kesälle on pesämuna olemassa, mutta puuta tarvitaan lisää sitten kun saha kunnolla käy.

”Ei tässä toimita vuoden eikä edes puolen vuoden varannoilla.”

Puunhankintaa on laajennettu Oulusta Kemin-Tornion tasalle, Koillismaalle ainakin Taivalkoskelle saakka, Kainuussa Puolangalle ja Paltamoon, Joensuu luettelee uusia alueita.

Siinä kilpailijoiden housut tutisee, sillä puunhankinnassa ei ole tyhjiä alueita. Junnikkala on puunhankinnassa eittämättä haastaja, mutta Joensuu tasoittelee, että kaikki ei ole muilta pois.

”Eteläinen Lappi, Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu ovat alueita, missä puuvarat mahdollistavat korjuumäärien noston.”

Metsäjohtaja Joensuu, laitatteko Pohjois-Suomen puumarkkinat uusiksi?

”On selvää, että tällä sahalla on vaikutusta, mutta olisi liioiteltua sanoa, että laitamme markkinoita uusiksi.”

Sahahake on valttia

Tukkien pinnoista tuleva sahahake on sellutehtailla haluttua. Lähin sellainen on muutaman kilometrin päässä olevalla Stora Ensolla.

Yhteys Stora Enson parhaillaan uudistettavaan kartonkikoneeseen on vaivaannuttava kysymys, mutta yhteiset puunhankintaintressit ovat ilmeiset – tukit meille ja kuidut teille.

”Edellytykset ovat hyvät. Firmat yleensäkin tekevät ostoja, myyntejä ja vaihtoja”, Joensuu pyörittelee.

Stora Enson Oulun-tehtaiden puunkäyttö on nousemassa miljoonalla kuutiometrillä ja Junnikkalan Oulun-sahalta tulee haketta 150 000- 200 000 kuutiota. Lähes viidesosa miljoonan tarpeesta on iso osuus, ja toinen viidesosa voi tulla Pölkyltä Kajaanista, jotain Kuhmosta.

Miten määrät menevätkään, niin isot sahayritykset eivät hakekaupassa ole hinnanottajia, vaan vahvoja neuvottelijoita.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.