Vesi lensi pitkin vastavalmistuneen saunan seiniä ja löyly oli kipakka. Ei tämä näin voi mennä, entinen hiihtäjä ja keksijä Antti Ticklén totesi päätään pudistellen. Syntyi ajatus löylykauhasta, jolla vettä ei voi heittää vaan rauhallisesti valuttaa kiukaalle. Näin löylyistä tulisi kosteat ja nautinnolliset.

Kymmenen vuoden kehitystyön jälkeen löylykiikuksi nimetty keksintö oli valmis. Samalla Ticklén loi uudenlaisen tavan hyödyntää taimikon raivuussa maahan kaadettavaa puuta. Löylykiikun varreksi valikoitui taimikonhoidossa pois raivattu männyntaimi.

”Mänty on aika kevyt, kasvaa taimikoissa tiheästi ja suoraan, sen oksat ovat rykelmässä ja sitä on hyvin saatavilla. Koivukaan ei kasva niin suoraan ja se on raskaampaa”, Ticklén perustelee.

Pituudeltaan kaksi-, kolmimetrinen taimi, jonka paksuus ei ole muutamaa senttiä kummempi, ei tavallisesti kelpaa edes hakkeeksi. Aikanaan esimerkiksi korpikuusikon alikasvoskuusia osattiin hyödyntää. Niistä tehtiin närelenkkiä, vanhan ajan köyttä, tukin uittoon. Ticklén halusi tuoda perinteisen metsäkulttuurin ja puun monipuolisen hyödyntämisen osaksi saunomista.

Kun lähialueen taimikkoja raivataan, Ticklén kysyy luvan ja hakee polkupyörällä sopivimmat rungot talteen. Hän sahaa varret, karsii oksat retkikirveellä, vuolee kuoren puukolla ja hioo puun. Oksatkaan eivät haittaa.

”Oksat saavat jäädä näkyviin. Ne ovat kuin puun kukkia. Harjanvarreksikaan ei kelpaa kuin oksaton puu, mutta minulle kelpaa nimenomaan oksallinen puu.”

Lunta kiukaalle

Vuodesta 2011 Ticklén on testannut ja kehittänyt löylykiikkua rantasaunallaan Liperin Ylämyllyllä. Asiakkaille hän myi ensimmäiset valmistamansa löylykiikut viime vuonna. Varren pituuden mies räätälöi saunan mukaan. Näin löylyveden saa otettua lattian tasolta, nostettua vaivatta kiuaskivien päälle lepäämään ja siitä vähitellen valuteltua kiukaalle. Vettä ei tarvitse kauhoa vaan löylykiikku keinahtaa automaattisesti pystyyn, kun se täyttyy vedellä.

Ajatustaan hitaista hallituista löylyistä Ticklén testasi hiihtoreissullaan Lapissa Jerisjärven savusaunalla. Hän vei lumipallon saunan kiukaalle ja odotti saunojien reaktioita.

”Kaikki olivat ensin hiljaa, katselivat minua ja ihmettelivät, mitä tuo äijä oikein meinaa. Ei mennyt pitkään, kun lumipallo rupesi sulamaan ja kaikki ihastelivat tasaisia löylyjä. Silloin napsautin sormea, että tämä tulee menestymään, ja näin on käynyt.”

Jo nuorelta iältä Ticklénillä on riittänyt luovuutta ja ideoita. Hiihtouran aikana suomenmestaruuksia niittäneen hiihtäjän oivallukset liittyivät välineiden ja harjoitustekniikoiden kehitykseen.

”Minä esimerkiksi katkaisin ensimmäisenä suksen kärjet, tein luisteluhiihtokengän ja kolmiremmisysteemin sauvaan.”

Edelleen luova mieli raksuttaa koko ajan. Parhaillaankin tekeillä on uusia innovaatioita, mutta niistä mies ei vielä halua hiiskua.

TICKLÉNIN VINKIT JUHANNUSLÖYLYIHIN

• Älä lämmitä seiniä, vaan lämmitä kiuas nopeasti ja ota kiuaskivistä lämpö.
• Käytä tulipesään ensin pientä hyvin palavaa puuta. Kun pesässä on hiillos, käy isompi tai huonolaatuisempikin puu.
• Oksat ovat hyvää polttopuuta, mutta huonoa syttöpuuta.
• Puu tarvitsee aina kaverin. Suurin virhe on saunasta lähtiessä heittää pari kalikkaa tulipesään. Kitutuli nokeaa vain tulipesän ja hormin.
• Jos saunotaan illasta yöhön, pidä saunaa välillä pienellä hiilloksella. Jatkuva roihu lämmittää saunan tukalaksi.
• Paras löyly on leppoisa ja kostea. Jos kasteltu vihta kärähtää kiukaalla tai vesi räiskyy pois, kiuas on liian kuuma.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.