Viime vuonna keihäänheiton lopettanut Antti Ruuskanen on meille julkisuudesta tuttu. Kasvokkain mies on yhtä valloittavan velmu yläsavolainen kuin Urheiluruudun haastatteluissa, mutta samalla paljastuu harkitseva metsäyrittäjä ja metsäsijoittaja.

Kolmen arvokisamitalinsa lisäksi Ruuskanen muistetaan siitä, kuinka hän sai keihäänheiton olympiahopeamitalin hiihdon MM-kisoissa Lahdessa. Tuolloin Lontoossa saatu pronssi päivittyi hopeiseksi kakkoseksi tulleen käryttyä myöhemmin dopingtestissä.

Moni muistaa myös puolileikillisen keihäänheiton Pielaveden ennätyksen jahtaamisen – sen Ruuskanen saavutti vasta olympiamitalin ja Euroopan mestaruuden jälkeen.

Harvempi tietää, että Ruuskanen aloitti metsäsijoittamisen jo urheilu-uran aikana. Äskettäin hän ryhtyi myös metsäyrittäjäksi yhdessä entisen kilpakumppaninsa Tero Pitkämäen kanssa.

Ensimmäiset metsät 2014

Pielavedellä maitotilalla varttuneelle Ruuskaselle metsä oli luonteva uravalinta urheilu-uran jälkeen.

”Metsissä on touhuttu pienestä pitäen. Raivaussaha ja pottiputki tulivat jo nuoruudessa tutuiksi, kuten myös puun ajo maataloustraktorilla. Metsästys ja kalastus ovat lempiharrastuksiani. Marjojakin koetetaan ehtiä poimimaan aina syksyisin”, Ruuskanen kertoo.

Ensimmäisen metsäpalstansa mies hankki 2014. Alkua voisi sanoa varovaiseksi: ensimmäinen ostotila Pielaveden pohjoiskolkalla oli pinta-alaltaan kokonaista neljä hehtaaria.

Nyttemmin omaisuus on karttunut. Metsää on ”kolminumeroinen määrä hehtaareita”, mikä on savolaisittain verrattain täsmällinen lukuarvo.

”Osin olen hankkinut metsät itse, osin yhtyminä muiden kanssa. Haaveena on, että jonain päivänä metsäomaisuus karttuu nelinumeroisiin lukemiin”, mies määrittelee.

Hän selittää, että entiselle huippu-urheilijalle tavoitteet ja myös haaveet ovat työkaluja, jotka ohjaavat pyrkimään entistä parempaan.

”Välillä, kun ei suju, keljuttaa ihan mahdottomasti. Mutta kun tavoitteiden eteen tekee töitä ja niitä välillä myös saavuttaa, tuntuu mahdottoman palkitsevalta. Haaveitakin pitää olla – urheilu-urallani se oli 90 metrin keihäskaari.”

Ruuskasen metsähaaveeseen on matkaa. Myös kohoavat metsämaan hinnat hankaloivat metsämaan hankintaa.

”Sopivia ostokohteita löytyy silloin tällöin, mutta lottovoittoja ei metsiä ostamalla voi nykyisin saavuttaa.”

Pahin virhe on tekemättömyys

Urheilu-uran lopettaminen ei näytä aiheuttaneen Ruuskaselle joutilaisuutta, joka on koitunut monen entisen urheilijan kohtaloksi. Pikemminkin mies tuntuu olevan kovasti kiireinen.

”Viitenä, kuutena päivänä viikossa olen käynyt raivuulla, kun urheilu-ura loppui.”

Alkavalle kesäkaudella odottaa 40 000 taimen istutusurakka.

”Kantohinnat olivat viime vuonna hyviä, joten puuta tuli myytyä kohtalaisia määriä.”

Kaikkia taimia hän ei lupaa ehtiä istuttamaan itse. Osa istutuksista on tarkoitus siirtää syksyyn.

Ruuskanen luottaa perinteiseen ja oikea-aikaiseen metsänhoitoon.

”Pyrimme aina muokkaamaan ja istuttamaan aukot rivakasti hakkuun jälkeen. Samoin taimikot pitää hoitaa viipymättä, silloin työ sujuu vähimmällä vaivalla ja taimikot kehittyvät häiriöittä.”

Tuhkalannoituksiakin Ruuskasen metsissä varmasti tehdään, mutta palataan siihen tuonnempana.

”Pahin virhe on, ettei tehdä mitään. Siinä menetetään tuotot, eikä sellainen metsä myöskään ole ilo silmälle. Ja kyllä hoidettu, hyväkasvuinen metsä sitoo myös tehokkaammin hiiltä.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 3/2022

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.