Viisi tuntia ja neljätoista minuuttia, keskisyke 119, maksimisyke 141 sekä kulutettuja kaloreita 2 294. Siinä satunnaisesti raivaussahatöitä tekevän metsänomistajan tilastot aktiivisuusrannekkeen tallentamina.

Perinteisemmin asian voisi selittää näin: sunnuntaina oli joutilasta aikaa, joten kävin taimikossa sahailemassa rauhalliseen tahtiin kolme tankillista.

Tuloksena oli tällä kertaa noin puolen hehtaarin verran valmista jälkeä kivikkoisessa maastossa puuston vaihdellessa vt-männiköstä veden vaivaamaan omt-pajupusikkoon.

Kun tietotyöläinen näkee konkreettisesti oman työnsä jäljen ja paidan selkämys on hiestä märkä, vallitsee myös korvien välissä tyytyväinen olotila. Mutta voiko raivaussahan varressa tehdyistä pyrähdyksistä puhua kotona kuntoilusuorituksina?

Fyysisiä ja psyykkisiä hyötyjä

Liikuntalääketieteeseen erikoistunut ylilääkäri Harri Selänne arvioi aktiivisuusrannekkeen tietojen valossa, että kyseinen urakka vastaa urheilusuorituksista esimerkiksi kuntosaliharjoittelua, 100 watin kuormalla kuntopyöräilyä, reipasta kävelyä (7 km/tunti), rauhallista maastohiihtoa, puiden pilkkomista tai tennistä.

”Raivaustyön kuormittavuus riippuu luonnollisesti siitä, kuinka kokenut ja hyväkuntoinen henkilö sitä tekee. Tässä tapauksessa liikutaan hyvin aerobisella alueella ja työskentely sisältää sopivasti myös intervallijaksoja”, Selänne sanoo.

Raivaussahatyöllä on Selänteen mukaan sekä fyysisiä että psyykkisiä terveysvaikutuksia.

”Lajista on hyötyä esimerkiksi metabolisen oireyhtymän sekä sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Myös mieliala kohentuu, kun aivojen hormonituotanto dopamiinin, adrenaliinin, serotoniinin ja endorfiinin osalta vilkastuu.”

3–4 kertaa viikossa

Mikäli raivaussahatyöllä haluaa aktiivisesti kohottaa omaa kuntoaan, suosittelee Selänne tekemään työtä 1,5 tuntia kerrallaan 3–4 kertaa viikossa.

”Tämä liikuntamuoto tarjoaa hyvän mahdollisuuden oman kunnon kohentamiseen ja ylläpitoon yhdessä muiden liikuntamuotojen kanssa. Näin toimittaessa laji sopii hyvin myös aktiiviurheilijan peruskuntoharjoitteluun.”

Artikkeli julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 17/2017

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.