Virallisen totuuden mukaan Suomen ”energiantuotannossa käytetään pieniläpimittaista energiapuuta ja hakkuutähdettä sekä metsäteollisuuden sivuvirtoja, kuten haketta, purua ja kuorta”. Suora lainaus löytyy Suomen metsäkeskuksen äskettäisestä tiedotteesta.

”Kuitu- ja tukkipuutakin palaa, mutta määristä on vaikea sanoa”, sanoo puolestaan Metsäkeskuksen yrityspalveluiden päällikkö Marko Ämmälä.

Kierros energialaitosten puuterminaaleissa paljastaa, että energiapuu on keskimäärin järeää. Pinoissa on lähinnä kuitupuukokoisia pölkkyjä sekä seassa tukkeja ja kirjanpainajien kuivattamia kuusia ja lahopölkkyjä. Kuitupuuta pienempiä rankoja terminaaleissa ei juuri näy.

Näin siksi, että muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Kuopion Energian polttoaineiden hankintapäällikkö Matti Voutilainen toteaa, ettei kaukolämmöntuotannon polttoainehuolto onnistuisi ilman ainespuukokoista runkopuuta.

”Käytämme vuosittain 500 000 kuutiometriä puuta, ja jos turve vielä korvataan, puun tarve kasvaa 700 000 kuutioon. Sellaisen määrän hankkiminen ei risuja keräillen onnistuisi keneltäkään.”

Tarkkaa tietoa ei ole siitä, paljonko energiantuotannossa poltetaan kuitupuuta. Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi määräksi 2­–3 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, mutta esimerkiksi tutkija Tuomas Niinistö toteaa, että lukuun sisältyy epävarmuuksia.

Metsälehden epätieteellisen selvityksen mukaan kuitupuuta käytetään energialaitoksilla sekä pientaloissa ja maatiloilla jopa kymmenen miljoonaa kuutiometriä vuodessa, siis enemmän kuin Kemin biotuotetehtaan vuotuinen puun käyttö.

Energiapuu mursi kuitupuun hintakuolion

Se, että metsä- ja energia-ala korostavat energiapuun pieniläpimittaisuutta, johtuu paljolti ympäristöjärjestöjen luoman mainehaitan pelosta. Niille järeän puun polttaminen on ”tulevaisuuden polttamista” ja hiilinielujen tuhoamista.

Myös EU:n kaskadiperiaate pyrkii ohjaamaan puun käyttöön korkeamman jalostusasteen tuotannossa. Käytännön toimia kaskadiperiaate ei ainakaan vielä säätele Suomessa.

Voutilainen ei suoraan kerro, kuinka iso osa Kuopion Energian hankkimasta puusta on kuitupuun mittaista, vaan kiertää kysymyksen hiukan savolaiseen tapaan: ”Meille puu on energiapuuta, kun se tulee voimalaitokselle.”

Hän muistuttaa, että energiapuubuumista sataa euroja myös metsänomistajien laareihin.

”Puun myynti energiapuuksi tuottaa jopa kymmeniä prosentteja paremman hakkuukertymän, ja korjuukin on edullisempaa kuin kuitupuun”, Voutilainen muistuttaa.

Kova kysyntä on nostanut energiapuun hinnan kuitupuun tasolle ja välillä sen ylikin. Viidenkymmenen euron tienvarsihinta on karsitulla energiarangalla monin paikoin arkipäivää. Tämä on pakottanut selluteollisuuden nostamaan kuitupuun hintaa.

Metsähaketta 11 miljoonaa kuutiota

Kotimaisen metsäpolttoaineen kysyntä on moninkertaistunut, kun turpeen sekä maakaasun polttoa on rajoitettu ja itäpuun tuonti loppui. Viime vuonna metsähaketta käytettiin voimalaitoksilla noin 11 miljoonaa kuutiometriä. Tästä noin puolet on karsittua rankaa.

Kuitupuuksi kelpaavaa puumäärää arvioimme olettamalla, että 80 prosenttia karsitusta energiarangasta kävisi kuitupuuksikin. Tämä perustuu eräiden metsänhoitoyhdistysten johtajien Metsälehdelle esittämiin arvioihin ja omiin havaintoihimme energiapuuterminaaleista.

Luken tilastoihin kätkeytyy myös sellainen outous, että metsähaketta käytettiin viime vuonna noin kaksi miljoonaa kuutiometriä enemmän kuin ilmoitetuista lähteistä oli hankittu metsähakkeen raaka-aineita. Osin epäsuhta selittynee tuonnilla, joka ei kunnolla erottele poltettavaksi tuotavaa puuta, osin vajetta lienee tilkitty kuitupuulla.

Energiapuuksi ohjautuvan tukin määrästä ei ole arvioita, mutta esimerkiksi harvennusleimikoiden pieniä tukkieriä varmasti menee voimalaitoksille.

Vahvan todistuksen antoi ABC:llä tapaamamme puutavara-auton kuljettaja. Hänen mukaansa kuitupuun rahtaaminen Alvan Rauhalahden voimalaitokselle on arkipäivää. Silloin kuulemma paatuneenkin puukuskin sieluun sattuu, kun tukkia ajetaan voimalaitokselle.

Maatiloilla palaa paljon puuta

Kotitaloudet ja maatilat käyttävät lämmöntuottamiseen runkopuuta ja haketta yhteensä 6,9 miljoonaa kuutiometriä vuosittain. Tieto perustuu Luken vuosina 2016–2017 tekemään, määrävuosin uusittavaan kyselytutkimukseen. Mitä ilmeisimmin käyttö on sen jälkeen kasvanut.

Luken kyselyn mukaan koivu-, kuusi- ja mäntyrunkopuuta käytettiin polttopuuksi viitisen miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Tästä osa on hankittu kuitupuumarkkinoilta. Polttopuukaupan kasvu lisää varsinkin koivukuitupuun kysyntää.

Pienkäytön isoja tekijöitä ovat yhä suuremmiksi käyvät siipikarja- ja sikafarmit, jotka nielevät jopa tuhansia kuutioita ranka-, eli kuitupuuta vuodessa.

Vihanneksia kasvihuoneissa viljelevät tuottajat ovat kotieläintilojakin mittavampia energiapuun käyttäjiä, mutta Luken mukaan niiden puunkäyttö on pääosin tilastoitu voimalaitosten luokassa.

Energiapuun kysyntä taittumassa

Mitä todennäköisimmin energiapuun imu jatkuu ainakin tämän vuosikymmenen, mutta suurin rieha on ehkä jo nähty.

Konsulttiyhtiö Afryn mukaan puuenergian kysyntä on saavuttamassa huippunsa. Romahdusta ei Afryn mukaan ole näköpiirissä, vaan loivasti laskevaa kysyntää 2030-luvulle asti.

Syynä käytön leikkaantumiselle on kipurajalle kohonnut energiapuun hinta. Se tekee kilpailevista energianlähteistä entistä houkuttelevampia.

”Kun sähkö maksaa viisi euroa megawattitunnilta ja vaihtoehtoinen energianlähde 40 euroa, niin sähkön käyttö kaukolämmön tuotannossa kiinnostaa varmasti”, Voutilainen toteaa.

Ei siis ihme, että sähkökattiloita rakennetaan ja suunnitellaan monin paikoin.

”Sähkökattilat ovat suuria vedenkeittimiä, joita käytetään, kun sähkö on halpaa. Niitä on edullinen ja nopea rakentaa. Kalliin sähkön jaksoja varten tarvitaan myös muita energian lähteitä esimerkiksi puuta.”

Sähkön varassa lämmöntuotantoa ei voida kasvattaa loputtomiin. Tuotannon kasvaessa kannattavuuden edellytyksenä olevan halvan sähkön saatavuus käy koko ajan tukalammaksi varsinkin kylmien talvikuukausien aikana.

Ensi vuosikymmeneltä alkaen kaupunkien energiantuotanto mullistunee, kun pienoisydinvoimaloita aletaan ottaa käyttöön. Esimerkiksi Kuopion Energialla on aiesopimus pienoisydinvoimaloiden hankkimisesta. Alustavan kaavailun mukaan Kuopioon hankittaisiin kaksi 50 megawatin yksikköä.

”Pidän hyvin todennäköisenä, että Kuopioon niitä myös tulee. Tekniikkaahan on käytetty laivoissa jo 70 vuotta. Niitä ei enää tarvitse kokeilla, vaan soveltaa”, Voutilainen sanoo.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.