Metsänhoitaja Antti Tantulla oli ongelma: jotain piti tehdä sisarenpoika Erkin kanssa. Elettiin 1920-luvun puoltaväliä. Sotaväestä kotiutuneella ja ammattia vailla olevalla pojalla oli huono keskikoulutodistus. Toisaalta hänellä oli selviä kuvataiteellisia lahjoja. Kuvanveistäjä Alpo Sailo neuvoikin Tanttua viemään Erkin Akseli Gallen-Kallelan pakeille Tarvaspäähän.

Kun kansallistaiteilija kuuli, että nuori Erkki mieli taiteilijaksi, hän huudahti:

”Sehän on kaameaa!”

Gallen-Kallela kuitenkin kirjoitti suosituskirjeen harjoittelupaikkaa varten WSOY:n kirjapainoon Porvooseen. Tästä lähti liikkeelle Erkki Tantun tunnettu kuvittajanura.

Werner Söderströmillä Tanttu teki kirjankansia ja kuvia. Myöhemmin hän muun muassa taittoi ja kuvitti Kansan Kuvalehteä sekä Hakkapeliittaa.

Noin 50 vuoden aktiiviuransa aikana Erkki Tanttu teki lukemattomia kuvituksia aikakauslehtiin, kirjoihin ja mainoksiin sekä taidegrafiikkaa, maalauksia ja legendaarisia Rymy-Eetu -sarjakuvia.

Sananparsien kuvittaminen oli Tantulle erityisen mieleistä. Niitä hän piirsi 1970-luvulle saakka.

”Isän tuotanto on ihan käsittämättömän laaja. Ei sitä osaa laskea”, kertoo Tantun poika, graafikko ja kirjailija Markku Tanttu, jolta on tänä kesänä ilmestynyt kirja Tukkijätkiä ja mottimiehiä (Metsäkustannus 2017). Siinä tuodaan sanoin ja kuvin esiin Erkki Tantun metsätyöaiheiset teokset.

Kunnianosoitus perinteisille metsämiehille

Viipurissa vuonna 1907 syntyneen kuvittaja ja professori Erkki Tantun tuotanto painottui suomalaiseen maaseutuun. Tanttu sai tuntumaa maaseudun ihmisiin ja töihin muun muassa enonsa Antti Tantun tilalla, Toivonojan kartanossa Nastolassa.

Markku Tanttu kertoo pikku-Erkin kerran kirmanneen pakkasesta sisään tupaan ja pyytäneen kynää ja paperia. Sen jälkeen hän piirsi neliön ja sen ympärille vähän kaikenlaista. Paljastui, että neliö oli rengin housujen paikka.

”Hänellä oli silmää tällaiseen. Hän piirsi esineistöä ja ihmisiä ja oli hyvin tarkka yksityiskohdista”, Markku Tanttu kertoo.

Maaseututeemaan keskittymisestä huolimatta metsätyöt eivät erotu Tantun laajassa tuotannossa omaksi osastokseen, vaan ne sulautuvat yleiseen maalaiselämän kuvaukseen. Tukkijätkiä ja mottimiehiä -kirjaan on koottu lähes kaikki Tantun metsäaiheiset työt.

Kirjan kuvissa metsätöitä tehdään vaivoja säästelemättä käsipelillä: keksein, sahoin ja kirvein. Ahkeroimassa on niin isäntiä kuin renkejä, pölli- ja mottimiehiä sekä tukkijätkiä ja jopa jokunen akkakin.

”Oli viimeinen hetki tehdä tämä kirja, kun käsivoimin metsätöitä tehneitä on vielä elossa. Sellaisia, joilla itsellä on vielä jokin käsitys siitä hommasta”, Markku Tanttu kertoo ja kiistää, että tukkijätkien kuvaamisen taustalla olisi ollut Erkki Tantun kaipaus jätkämäiseen elämäntyyliin.

”Hän oli hyvin kurinalainen, ja luulen hänen oppineen kurinalaisuutta jo Toivonojan kartanossa. Näin laajaa tuotantoa hän ei sitä paitsi olisi saanut aikaiseksi, jos hän olisi ollut kovin jätkämäinen.”

Mistä tukkijätkien ja mottimiesten esikuvat löytyivät enimmäkseen kaupungissa asuneen Tantun tuotantoon?

”Ennen sotaväkeä Erkki Tanttu oli ratatöissä, ja siellä hän näki kaikennäköisiä tyyppejä. 1930-luvulla hän vietti lomansa kävelemällä ympäri maata. Hän käveli Lappia myöten ja kävi esimerkiksi Karjalassa Paanajärvellä. Reissuilta on peräisin merkittäviä valokuvia ja luonnoksia”.

Juttu julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 12/2017.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.