Metsäteollisuus ry:n, puhekielessä Metryn, metsäjohtajana maaliskuussa aloittaneen Karoliina Niemen ehtimislista hengästyttää: metsänhoitajasta filosofian tohtoriksi Kuopion yliopistossa ja edelleen kasviekofysiologian dosentuuri Oulun yliopistossa.

Kasvien sielunelämästä on pitkä matka teollisuuden edunvalvontaan, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen:

”Tutkin puun ja sienten vuorovaikutusta. Tutkijana oppi puolustamaan näkökulmiaan.”

Tutkijauran jälkeen Niemi on toiminut asiantuntijana maa- ja metsätalousministeriössä ja kansainvälisen metsäpolitiikan edunvalvojana MTK:ssa. Metryyn hän siirtyi 2001 vastuu-alueenaan EU-asiat.

”Ensimmäinen tehtävä oli FSC-kontrolloidun puun riskinarviointi. Valmiiksi se tuli 2018.”

Ylä-Lappiin osaratkaisu

FSC-selvitys johti siihen, että alkutalvesta Ylä-Lapissa puhkesi puukauppaa jumittanut kiista FSC-kontrolloidusta puusta. Niemi on metsäyhtiöiden edustajana ratkomassa ongelmaa yhdessä paliskuntien, saamelaiskäräjien ja paikallisten metsänomistajien kanssa.

Hiljattain päästiin yhteisymmärrykseen, että yksittäisen metsänomistajan metsätalous ei uhkaa poronhoitoa. Käytännössä se tarkoittaa, että toiminta voi jatkua kuten ennenkin.

Sen sijaan keskustelut jatkuvat isoimpien yhteismetsien ja alueen paliskuntien kanssa.

”Toukokuun aikana katsotaan mahdolliset uhat poronhoidolle ja mitä toimenpiteitä tarvitaan, jos tarvitaan.”

Niemi muistuttaa, että FSC-puusta käytävät neuvottelut ovat normaalia toimintaa, niitä käydään eri maissa ja joskus ne kestävät vähemmän, joskus pidemmän aikaa.

Etujärjestöjen näkökulmat

Niemi on kasvanut maalla Sastamalassa metsänomistajaperheessä. Siltä taustalta voisi olla metsänomistajajärjestön palveluksessa, mutta sydän sykkii metsäteollisuudelle.

”Ajattelutavassa on paljon samaa, mutta myös erilaista. Kun on kyse ostajista ja myyjistä, näkemyseroja on aina välillä.”

Tuore tulkintaero koskee puun¿ostajien ns. tukkilistoja eli tarkkoja katkontatietoja. MTK:n kannan mukaan ne tulisi luovuttaa paitsi metsänomistajalle, myös metsänomistajan valtuuttamalle eli käytännössä metsänhoitoyhdistykselle.

Niemi korostaa, että jos puutavaranmittauslain minimivaatimuksia halutaan ylittää, se on sopimuskysymys. Yrityksillä on käytäntönsä, eikä järjestöllä ole suositusta mihinkään suuntaan.

”Metsänhoitoyhdistysten kaksoisrooli on haasteellinen, koska toisaalta ne ovat tarjouspyynnöissä metsänomistajien edustajia, toisaalta valtakirjakaupoissa voivat olla tarjouksen jättäjiä eli metsäteollisuuden kilpailijoita.”

Luontoarvot tuotannontekijänä

Luontoarvojen suhteen järjestön agenda on edistyksellisempi kuin säädökset tai metsänhoitosuositukset. Käytännössä se näkyy esimerkiksi siten, että Metryn metsä- ja ympäristöohjelma kannustaa lisäämään järeää lahopuuta hakkuiden yhteydessä.

Niemi näkee sen luontevana jatkumona kehitykselle, joka alkoi vuoden 1997 luontoarvot tunnustaneesta metsälakiuudistuksesta. Sitten tulivat sertifiointijärjestelmät. Hän korostaa, että puun käytön lisääminen ja luontoarvojen vahvistaminen voivat mennä käsi kädessä.

Puuston kokonaiskasvun odotetaan nousevan 110 miljoonan kuutiometrin tienoille ensi vuosikymmenen alkupuolella. Metryllä ei ole omaa toimenpideohjelmaa kasvun lisäämiseksi, mutta Niemelle läheinen asia on jalostettu metsänviljelyaineisto.

”Lisäkasvua voi tulla yli viidennes laadusta tinkimättä. Se pitää ottaa huomioon.”

Metryn toimitilat sijaitsevat samoilla kulmilla kuin Suomen Pankki, tuomiokirkko ja valtioneuvosto. Haastattelun aikana naapurissa Säätytalolla käytiin hallitusneuvotteluja.

Politiikan linjaukset kiinnostavat, mutta kommenttia niistä ei heru – paitsi että vaikka politiikka ei voi ketään kieltää perustamasta tehdasta tai myymästä puuta, niin politiikalla voidaan laittaa asiat vaikeiksi.

Julkaistu Metsälehdessä 10/2019

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.