Karhun metsästys on suurpedon yleistymisestä huolimatta yhä eränkäynnin kuninkuuslaji. Elokuun 20. päivänä käynnistyvään jahtikauteen arviodaan osallistuvan 6 000–8 000 metsästäjää. Saalista on luvassa hieman yli sadalle metsästäjälle, joten vuosienkaan uutterasta yrityksestä huolimatta harvasta tulee karhunkaataja.

Onneaan voi myös petrata. Siksi karhujen elämää on seurattava säännöllisesti. Karhumailla otsojen olinpaikkojen ja liikkeiden seuraaminen alkaa heti eläinten noustessa talvipesistä. Se, joka tietää karhujen asuin- ja kulkupaikat, on metsästyksessä vahvoilla.

Myös ampumataito ja karhukoirat kaipaavat kesällä harjoitusta.

Karhut kulkevat tuttuja polkuja

Karhujen kesäisiä kulkemisia katsastetaan riistakameroilla ja hiekkateihin painautuneista jäljistä, jotta metsästäjillä olisi jahdin alkaessa tarkka tieto ison riistan olinpaikasta. Samalla tulee tehtyä myös riistanhoitoyhdistyksen suurpetoyhdyshenkilön työt. Karhunmetsästäjistä muutama tuhat avustaa riistantutkimusta toimimalla alueensa petoyhdysmiehenä.

Vaikka karhujen metsästäminen satoa korjaamattomilta pelloilta ja ravintohoukuttimilta on kielletty, eläinten seuraamisessa kypsyvät kaurahalmeet ovat tärkeitä. Heinäkuusta alkaen karhut jättävät merkkejä myös mustikkamaille ja vatturyteikköihin. Riivityt puut, myllätyt muurahaispesät ja käännetyt kannot ovat yhtä lailla metsästäjille varmoja merkkejä karhuista, vaikka itse otsoa ei pääsisikään näkemään.

Metsästettävien karhujen ohella myös pentueiden liikkeet on tiedettävä, jotta metsästystä niillä alueilla pystytään välttämään.

Teknistymisestä huolimatta osa metsästäjistä luottaa seurannassa yhä tienvarsien langoitukseen ja hiekkateiden lanauksiin. Jäljet ja lankojen katkeamiset tarkastetaan kesällä muutaman kerran viikossa, jahtikaudella joka aamu. Tarkastus käy autolla ajaen.

Myös passipaikat ja kyttäystornit suunniteltava hyvissä ajoin

Karhuseuranta tiivistyy kesän kuluessa. Viimeistään viikko ennen jahtia pyynnin aloituspaikkojen olisi syytä olla tiedossa. Silloin seurantaa tiukennetaan entisestään. Erityistarkkailussa ovat kaurapellot, kulkupaikkojen hiekkatiet ja marjakankaat.

Myös passipaikat, jälkipartioiden tarkastusreitit ja kyttäystornit suunnitellaan kaikki hyvissä ajoin ennen metsästyksen alkua. Karhu nimittäin käyttää ahdistettunakin oppimiaan kulkureittejä, joiden varrelle metsästys suunnitellaan.

Juttu julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 11/2017.

Lue lisää aiheesta täältä: Karhun poikkeuslupia myönnettiin huomattavasti enemmän kuin viime vuonna

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.