Kansallisia vanhojen metsien ja luonnonmetsien kriteerejä valmistellaan parhaillaan ympäristöministeriössä ja maa- ja metsätalousministeriössä. Ministeriöiden tavoitteena on laatia yhteinen esitys valtioneuvoston käsittelyyn.
”Ensi keväänä olisi tarkoitus saada kansalliset kriteerit valmiiksi, totta kai mahdollisimman nopeasti. Sehän lukee hallitusohjelmassakin”, kertoo ympäristöneuvos Mikko Kuusinen ympäristöministeriöstä.
Valmistelutyössä hyödynnetään joulukuun alussa valmistunutta Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) raporttia. Se määrittää suuntaviivat, minkälaisia suomalaiset vanhat metsät ja luonnontilaiset metsät ovat. EU:n Biodiversiteettistrategia edellyttää, että jäsenmaiden luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät tulee suojella tiukasti vuoteen 2029 mennessä.
Keskiössä ikä ja kuollut puu
Syken ja Luken laatima vanhojen metsien tutkimusaineistoihin pohjautuva raportti antaa vaihtoehtoja, minkälaisia ikärajat sekä lahopuuston raja-arvot vanhoille metsille voisivat Suomessa olla.
”Tutkimusaineistojen perusteella perusteltu ikäraja Etelä-Suomessa voisi olla havupuutoissa 140 vuotta. Kuolleen puun määrä olisi luokkaa 50 kuutiometriä hehtaarilla kuusivaltaisissa metsissä ja mäntyvaltaisissa metsissä 30–40 kuutiota”, tutkimuspäällikkö, Luken johtava tutkija Kari T. Korhonen arvioi.
Vastaavasti pohjoisessa ikäraja olisi sijainnista riippuen 160–200 vuotta, ja lahopuun määrä kuusivaltaisissa metsissä 20–30 kuutiota ja mäntyvaltaisissa noin 20 kuutiota hehtaarilla. Tällä esimerkkimääritelmällä puutuotannon metsämaasta suojeltaisiin tiukasti 30 000 hehtaaria. Suurin osa alasta olisi valtionmailla ja kohdistuisi Pohjois-Suomeen.
”Jos ikärajaa laskettaisiin 20 vuotta ja lahopuuston määrää höllennettäisiin, pinta-alat tuplaantuisivat, ja erityisesti Etelä-Suomessa tiukasti suojeltavien vanhojen metsien pinta-alat kasvaisivat huomattavasti”, Kari T. Korhonen kertoo.
Metso-ohjelma laajenee pohjoiseen
Mihin rajat tullaan vetämään ja minkälaiset metsät lopulta määritellään vanhaksi metsäksi ja luonnonmetsäksi, on poliittinen päätös.
”Pitäisi pystyä määrittelemään mahdollisimman yksinkertaiset kriteerit, joita pystyttäisiin soveltamaan sekä yksityismailla että valtionmailla”, ympäristöneuvos Kuusinen ympäristöministeriöstä kertoo.
”Yksinkertaisuus tässä on se kaikkein haastavin juttu. Tutkimushankkeen tuloksissakin on aika erilaisia asioita ja näkökulmia, mitä pitäisi ottaa huomioon, mutta käytännön työssä tätä pitää yksinkertaistaa”, Kuusinen jatkaa.
Yksityismailla kansallisten kriteerien käytäntöönpano tulee perustumaan vapaaehtoisuuteen.
Käytännössä suojelu toteutetaan Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman eli Metson avulla.
”Tämä aiheuttaa sen, että Metson toteutusta pitää laajentaa koko maan kattavaksi, koska kriteeritkin koskevat koko maata”, Kuusinen kertoo.
Komissio ohjeistaa, että jäsenmaiden sekä valtion omistamat että yksityisten omistamat luonnontilaiset ja vanhat metsät tulisi kartoittaa vuoden 2025 loppuun mennessä. Suomessa kansallisten kriteerien määrittelyn jälkeen valtion metsissä alkaa kohteiden kartoitus ja inventointi. Yksityisten metsien kartoitusta pidetään hankalana ja kalliina.
”Jos lähdettäisiin yksityismailla inventoimaan kohteita, se olisi vähän sellaista suojeluohjelman valmistelua. Se ei ole linjassa sen kanssa, miten yksityismailla ollaan suojelussa haluttu edetä ja mikä on todettu hyväksi eli tämä vapaaehtoisuuden tie”, Kuusinen linjaa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Jos pitää paikkansa, mitä edellä kriteereistä kerrotaan, mm, että ne koskevat valtion metsiä, on rauhoittava tieto – säästymme aavistushakkuilta omissa metsissämme. Toki valtion metsienkin hyvä hoito on kaikkien kansalaisten yhteinen etu. Ehdotan, että erityisesti Metsälehti seuraa metsävallan vahtikoirana silmä kovana kriteerien muodostamista.