Tutkijoiden kokemaa painostusta kommentoivassa jutussa (Metsälehti.fi 19.9.2024) Metsähallituksen Kii Korhonen esitti tutkimusetiikkaani kyseenalaistavia väitteitä, jotka Metsälehti julkaisi kuulematta minua.  

Korhosen mukaan rikoin lupaukseni antaa väitöskirjani luettavaksi hänelle ja kahdelle muulle Metsähallituksen edustajalle ennen sen julkaisemista (2008). Olen vilpittömästi pahoillani, jos näin kävi. Uskon lähettäneeni käsikirjoituksen, mutta en varmasti muista tai voi tarkistaa asiaa enää. Sen tiedän, että he saivat kommentoida tutkimussuunnitelmaani ja haastatteluteemoja, ehdottaa haastateltavia, antaa haastattelut ja lukea erillisen artikkelikäsikirjoituksen. 

Pidän varsinaisena virheenäni kuitenkin itse lupausta. Tutkimuksessa ei ole normaali käytäntö sallia tutkimuskohteena olevien organisaatioiden kommentoida tutkimusjulkaisua etukäteen  ja näin vaikuttaa sen sisältöön. Vasta aloittaneena tutkijana hätäännyin kolmen Metsähallituksen edustajan kritiikistä niin, että en tunnistanut kuinka ongelmallista tutkimukseni puolueettomuudelle oli luvata tällaista.

On kuvaavaa, ettei kolme alalta väitellyttä tohtoria pyrkinyt varmistamaan tutkimuksen riippumattomuutta, vaan piti tärkeämpänä Metsähallituksen ennakkokontrollia. Ryhmä käytti vaikuttamismahdollisuuttaan arvostelemalla Inarin metsäkonfliktia koskevaa artikkelikäsikirjoitusta siitä, että siinä ei kuvattu ainoastaan metsätalouden vaan myös kiistan toisen pääosapuolen, poronhoidon, näkökulma.   

Yhdyn Metsäteollisuus ry:n ja Metsähallituksen johdon näkemykseen (Yle 20.9.2024), että tutkijoihin kohdistuva painostus ei ole nykyaikaa. Siksi onkin huolestuttavaa, että alan suurin lehti leimasi jutussaan täysin perusteettomasti minut, Luontopaneelin puheenjohtajan, Itä-Suomen yliopiston akateemisen rehtorin, ja metsäteollisuuteen vuosikymmeniä perehtyneen tutkijan tosiasioita vääristelevään agendajournalismiin viitaten “agendatutkijoiksi’’. Viestin vakuudeksi esitettiin Korhosen syytös, jonka mukaan olisin väitöskirjassani tahallisesti vääristellyt tutkimushaastatteluista poimittuja lainauksia. Väite poistettiin perättömänä vasta, kun toimitus tiedustellessani myönsi, ettei sillä ollut osoittaa sen tueksi mitään näyttöä.

Metsälehden juttu teki metsäkeskusteluun osallistumisen riskit näkyväksi koko suomalaiselle tutkijayhteisölle. Uskon ja toivon, että metsäalan enemmistö näkee, kuinka kaukana sen edusta tutkijoiden perusteeton leimaaminen on. Metsäsektorin kestävyyshaasteiden ratkominen edellyttää mahdollisimman monipuolista tietopohjaa ja rakentavaa, kritiikkiä pelkäämätöntä vuoropuhelua tutkijoiden kanssa – myös ja erityisesti alan omilla kanavilla.

Kirjoittaja on YTT ja ympäristökommunikaation dosentti, Ruotsin maatalousyliopisto SLU:ssa

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.