Metsien muuttuminen päästölähteeksi on uusi ja hankala tilanne Suomelle. Toimittaja Mikko Riikilä käsittelee asiaa ja Suomen ilmastopaneelia kolumnissaan (www.metsaleht.fi, 17.4.) tavalla, joka vaatii oikaisuja.
Lakisääteisenä ilmastopolitiikan neuvonantajana Ilmastopaneelin velvollisuutena on kertoa tilannekuva. Suomi ei tule saavuttamaan EU:n ilmastovelvoitteitaan ja hiilineutraaliustavoitettaan, jos hakkuita ei vähennetä. On poliittinen päätös, kuinka Suomi reagoi tähän tietoon. Hakkuiden maltillistaminen tuottaisi yhteiskunnalle myös muita hyötyjä ja viisaasti toteutettuna lisäisi metsien kasvua.
Toisin kuin Riikilä antaa ymmärtää, Ilmastopaneeli tietää hyvin, että kasvihuonekaasuinventaarioon liittyy epävarmuuksia. Ilmastopaneelin tehtäviin ei kuitenkaan kuulu kasvihuonekaasuinventaarion tekeminen tai arviointi, vaan analysoida ilmastopolitiikan tilannekuvaa inventaariotietojen viimeisimpien tietojen perusteella. Ilmastopaneelin analyysi ja politiikkasuositukset perustuvat aina senhetkiseen parhaaseen tietoon. Tieteen luonteeseen kuuluu tiedon tarkentuminen.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat vastasivat Metsälehdessä (16.4.) inventaariota kohtaan esitettyyn kritiikkiin. Sama inventaariomenetelmä, joka tuotti merkittävän nettonielun Suomen metsille ennen vuotta 2012, näyttää niiden olevan nyt päästölähde. On välttämätöntä kiinnittää huomio niihin tekijöihin, jotka ovat tämän muutoksen saaneet aikaan, eikä pelkästään arviointimenetelmän luotettavuuteen.
Vaikka maaperän inventaarioarvioihin liittyy epävarmuuksia, se ei mitätöi tietoa hakkuiden merkityksestä metsien hiilinielun tai päästöjen suuruuteen. Sekä kasvihuonekaasuinventaario että Luken tutkijoiden Keito-hankkeessa tekemä metsien hiilinielujen kehitystä koskeva arvio (Koljonen ja Silfver, 2025) näyttävät, että yhden miljoonan kuutiometrin runkopuuhakkuun lisäys aiheuttaa metsässä noin 1,8 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin (Mt CO2-ekv.) menetyksen metsien hiilinielussa. Tämän mukaan hakkuiden määrän kasvu lähes 15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa on aiheuttanut noin 27 Mt muutoksen metsien noin 34 Mt hiilinielumenetyksestä. Hakkuiden ja nielun suhdeluku toki muuttuu, jos metsien hoidossa ja hakkuiden kohdentamisessa tapahtuu muutoksia.
Riikilä myös kyseenalaistaa allekirjoittaneiden Helsingin Sanomien yliötekstissä kertoman kohdan ”Osa metsäteollisuuden asiakkaista ei halua puuta päästöjä aiheuttavalta alueelta…” ja tuo tueksi teollisuuden näkemyksen, että asiakkaat ovat kiinnostuneet metsäsertifiointijärjestelmän tiedoista. Nämä asiat liittyvät toisiinsa.
Suomessa 83 % talousmetsistä on sertifioitu kansainvälisen metsäsertifiointijärjestelmän (PEFC) mukaan. PEFC ei ota toistaiseksi kantaa suoraan metsämaan nettokasvihuonekaasutaseeseen, mutta epäsuorasti kylläkin. Sääntöjen mukaan poistuma ei saa ylittää kasvua auditointia edeltävällä viisivuotisjaksolla (pl. luonnon tuhot tai niiden estäminen). Viisivuotisjakson poistumaa verrataan valtakunnan metsien inventoinnin mittauksiin perustuvaan arvioon puuston kasvusta. Poistuman lähteenä käytetään Luken tilastoja.
Kasvun ja poistumien erotus indikoi metsämaan kasvihuonekaasutaseiden tilaa. Kriteerin täyttymisen osalta ollaan uudessa tilanteessa, varsinkin jos hakkuut kasvavat viime vuosien tasosta. Luken tilastoista lasketut maakunnittaiset kasvut ja poistumat vuosille 2019–2023 osoittavat, että keskiarvotulosten perusteella poistuma on ylittänyt kasvun Satakunnassa, Kanta-Hämeessä, Etelä-Savossa ja Ahvenanmaalla. Edellä mainituista maakunnista Etelä-Savo sisältyy Luken kokeelliseen kahdeksan maakuntaa sisältävään tilastoon (Luke, 2023), jossa se on ollut yksi päästölähde kolmen muun maakunnan lisäksi vuosina 2019–2021 jo aikaisemman inventaarion perusteella. Kokeelliseen tilastoon sisältyvistä maakunnista esimerkiksi Lapin ja Pohjois-Karjalan metsät olivat nettonieluja.
On selvää, että metsien muuttuminen päästölähteeksi puhuttelee niitä asiakkaita ja sijoittajia, jotka haluavat edistää kestävää kehitystä. Metsäkato on ollut selkeä mittari, johon monet ostajat ja sijoittajat ovat jo suunnanneet mielenkiintonsa varmistaessaan ilmastopäästöjen minimoimisen ja luonnonmonimuotoisuuden toteutumisen (IIGCC 2025).
Se, että jokin EU-maa on metsien suhteen päästölähde, on kaikille osapuolille uusi asia myös Suomen rajojen ulkopuolella. EU:n komission maankäyttösektoria koskeva seurantaraportti viime vuoden lopulta kertoi vuosien 2021–2022 maaraporttien perusteella, ettei yhdenkään puutuotannossa profiloituvan jäsenmaan metsämaa ollut päästölähde. Suomella oli kyseisten vuosien pienimmät metsämaan nettonielut, jotka ovat uusimmassa inventaariossa muuttuneet päästölähteeksi.
Allekirjoittaneet eivät yliökirjoituksessa väittäneet, että Suomen metsien muuttuminen päästölähteeksi olisi jo nyt vaikuttanut ostopäätöksiin. Mutta vastuullisuudesta huolta kantavilta ostajilta voi odottaa tiettyjä valintoja, kun tuotteet ovat muilta tekijöiltään samanarvoisia mutta raaka-ainepohjaltaan erilaisia.
Ilmastopaneelin tehtäviin kuuluu antaa Suomen ilmastopolitiikan toimeenpanosta arvioita. Juuri julkaistun Ilmastopaneelin raportin (Seppälä ym. 2025) mukaan Suomi tulee alittamaan maankäyttösektorin EU:n ilmastovelvoitteet ensimmäisellä velvoitekaudella (2021–2025) jopa 83–110 miljoonalla hiilidioksiditonnilla (ilman ostoyksiköitä) ja toisella kaudella (2026–2030) 13–44 miljoonalla hiilidioksiditonnilla hyvittämismahdollisuuksista riippuen, jos hakkuut jatkuvat viime vuosien tapaan.
Ilmastopaneeli perustaa arvionsa voimassa olevaan EU:n ns. LULUCF-säännöstöön. Se, ettei Suomelle olisi tarjolla ostoyksiköitä alijäämänsä hyvittämiseen EU:n LULUCF-tavoitteen saavuttamisen vaikeutumisen seurauksena, ei merkitse sitä, etteikö joitakin taloudellisia seuraamuksia voisi tulla. Jyri Seppälä totesi tämän myös Metsälehden haastatellussa (ML 17.2.2025). Velvoitteen laiminlyöntiin liittyvä taloudellinen riski ei ole bluffi, joka voidaan unohtaa.
On todennäköistä, että komissio edellyttää Suomelta ja muilta tavoitteistaan kauaksi jääneiltä mailta tilanteen korjaussuunnitelman jo tänä vuonna.
Mainetta kestävän metsätalouden maana kansainvälisesti ja asiakkaiden silmissä ei ansaita ilman metsien hiilinieluja ja kansainvälisten sopimusten noudattamista. Viime kädessä EU:n yhteiset linjaukset, säätely ja markkinat ratkaisevat, mitä pidetään kestävänä metsätaloutena tulevaisuudessa.
Jyri Seppälä, Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja
Raisa Mäkipää, Suomen ilmastopaneelin varapuheenjohtaja
Kirjoituksessa mainitut lähteet:
Euroopan komissio. (2024). Climate Action Progress Report 2024. Leading the way: from plans to implementation for a green and competitive Europe. Saatavilla: https://climate.ec.europa.eu/document/download/7bd19c68-b179-4f3f-af75-4e309ec0646f_en?filename=CAPR-report2024-web.pdf
IIGCC 2024. First-ever investor expectations on deforestation for commercial and investment banks published by FSDA and IIGCC. https://www.iigcc.org/media-centre/first-investor-expectations-banks-deforestation.
Koljonen, T. & Silfver, T. (2025). KEITO WEM-/WAM-tilanne. 9.4.2025 sidosryhmätyöpajan materiaalit. Saatavilla: https://hiilineutraalisuomi.fi/fi-FI/REPower/KEITOhankeyhteistyo
Luke. (2023). Kokeellinen tilasto: Metsien maakunnittainen hiilidioksidin nettonielu muuttujina Vuosi, Maakunta, Maaluokka, Metsä- ja kitumaan nettonielu ja Nettonielun suuruus. Saatavilla: https://statdb.luke.fi/PxWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__04%20Metsa__02%20Rakenne%20ja%20tuotanto__10%20Hakkuukertyma%20ja%20puuston%20poistuma/88_maakuntien_hiilinielut.px/
Seppälä, J., Ahlvik, L., Lehtonen, A., Leino, M., Mosley, F., Mäkipää, R., Ollikainen, M., Salo, M., Soimakallio, S., Toiviainen, A., Vesa, S., Vikfors, S. (2025). Arvio Suomen maankäyttösektorin tilanteesta – tarkastelussa EU:n LULUCF-velvoitekaudet 2021–2025 ja 2026–2030. Suomen ilmastopaneelin raportti 1/2025. https://ilmastopaneeli.fi/hae-julkaisuja/arvio-suomen-maankayttosektorin-tilanteesta-tarkastelussa-eun-lulucf-velvoitekaudet-2021-2025-ja-2026-2030/
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Olen shokissa, että laskemalla halutaan kumota mittaamalla saatu tieto. Kaikki on ihan fine, ei tarvita suurta joukkoa tutkijoita tekemään ikuisesti laskemista ja mikrotiedettä kun katotaan vaan iso kuva satelliitilta. Turhaa porukkaa voisi samalla myös vähentää kun ministeriö selvittää tätä nyt.
Riikola ei toivottavasti peräänny milliäkään. Se mitä on viimeisen viiden vuoden aikana tapahtunut on valtava energiapuubuumi. Puuta on otettu nuorista metsistä, sekundääristä puuta eritoten mitä ei otettu ollenkaan n.2010-2018. Sinne lepät lahosi ja jäi haittaamaan harvennettua puustoa. Hiilidioksidi vapautu jokatapauksessa ilmaan , nyt ne on poltettu. Energiapuun hinnan myötä rästimetsiä on harvennettu 5-10 vuotta aikaisemmin kun olisi muutoin tehty. Kiertoajalle saadaan 3 harvennusta. Harvennuksen ollessa kompromissi kulujen ja kasvun suhteen, nyt on tulojen ja kulujen eroa saatu pienemmäksi niin samat metsät kasvavat absoluuttisesti enemmän puuta. Jo ylikuumentuneet hakkuut nuorissa metsissä tuo valtavan kasvumoukarin tulevina vuosina kun harvennusreaktio alkaa potkimaan. Venäjän puun loputtua mielenkiinto kohdistui nuoriin metsiin ja se puu korvattiin sieltä. Ne puut mitkä poltettiin nyt olisivat osin hajonneet metsään mutta niitä ei olisi välttämättä harvennettu.
Puut ja turve kasvaa Suomessa enemmän kuin niitä käytetään, nyt ei tarvitse kuin odottaa niin aika näyttää kasvu- ja nielumoukarin. Maanpinnan kohoamisen myötä suovedet laskevat kuivamisen yhteydessä aina seuraavalle suolle nostamaan vedenpintaa, ei kannata olla huolissaan. Onneksi nykyinen hallitus ei ole niin vietävissä kuin edellinen vai kuka nyt vei ketä.
Hmm ilmastopaneelissa vaikuttaa myös jatkuvalla kasvatuksella bisnestä tekeviä. Nyt kun on ARVIOITU, että Suomi on päästölähde eikä nielu niin miksi minun alkoi juuri tekee mieli kasvattaa vähemmän mutta arvokkaampia puita?
Noh, tietysti vähän haikea olo myös kun hallitus aikoo ilmeisesti lakkauttaa koko ilmastopaneelin.
Lainaus: ”Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat vastasivat Metsälehdessä (16.4.) inventaariota kohtaan esitettyyn kritiikkiin.”
Niin, ne Luken tutkimukset perustuvat tutkijoiden oman ilmoituksen mukaan tietokoneohjelmalla simulointiin, ei empiiriseen eli suurin koealoin tutkittuun tietoon, ja siinä onkin niiden perusvika. Samanlaista simulointia kuin Pukkalan touhut jatkuvan kasvatuksen propagandistina ja Arvometsä Oy:n omistajana (=oma lehmä ojassa).
Millä pätevyydellä Seppälä jakaa suomalaisille ilmasto”tietoa”? Hän ei ole edes meteorologi, vaan tekniikan tohtori. No edeltäjä Ollikainen oli valtiotieteen tohtori (ja jos en väärin muista, entinen taistolaiskommari), joten epäpätevyys jatkuu kyllä loogisesti.
Vähennetään avohakkuuta sekä julkis- että yksityisomistuksessa olevissa metsissä ja lisätään jatkuvaa kasvatusta suunnitelmallisesti. Vihreiden hiilineutraalius 2035 sivulta. Eikös tässä vasta Olli Tahvonen laskeskellut, että suurimmat hiilinielut saadaan avohakkaamalla, kasvattamalla tiheässä ja pitempään. Jokainen tietysti käyttää hiilinielu keppihevosta omiintarkoituksiinsa kuten vihreät, sillä tavalla tuskin on merkitystä mikä oikeasti sitoo hiiltä eniten vaan avohakkuiden vastustamiseen voi ilmeisesti käyttää vaikka hiilinielu keppihevosta.
Vielä on selvittämättä miksi Ruotsi on saanut suurilla hakkuilla merkittävän nielun mutta Suomessa ne ovat aiheuttaneet suuren päästön. Tämä ei tunnu paneelia kiinnostan. Suomen maaperämallinnuksen kokonaisepävarmuus on 82 %. Suomen mallinnuksessa on erittäin suuria epävarmuuksia karikrsyötteessä ja mallin lämpötila riippuvuus on suuri.
Myöskään paneelia ei tunnu kiinnostavan se että hakkuut ovat lisääntyneet välillisesti Ukrainan sodan ja kivihiilestä luopumisen vuoksi. Mitään nielukauppaa ei voida käyttää ennenkuin kaikkialla samat menetelmät. Ilmastopaneeli näyttää jatkavan pelottelulinjallaan.