Jännittää. Edessä avautuu paitsi upea pohjoiskarjalainen vaaramaisema, myös tuhannen taalan mahdollisuus kuulla joensuulaisen metsätieteiden professoripariskunnan näkemyksiä metsänhoidosta ja sen nykytilasta.
Ja kukapa tietää, jos Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Annika Kangas ja Itä-Suomen yliopiston metsäbiotalouden professori Jyrki Kangas hoitavat tätä metsäpalstaansa jonkinsorttisena huipputieteellisenä koealana…
Erehdys.
”Minusta me ollaan kuin kuka tahansa metsänomistaja”, Annika Kangas sanoo.
”Kun on metsää, niin tuleepa edes vähän liikuttua”, Jyrki Kangas lisää ja sytyttää samalla nuotion antamaan lämpöä kylmää viimaa vastaan.
Kankaiden ympärillä pyörivät lintukoirat, gordoninsetteri Metu ja englanninsetteri Hese, vingahtelevat tyytyväisinä. Niiden kuonot haistavat alituiseen ihania metsäkanalintujen tuoksuja. Ensireissullaan Hese (kiinnipitoaikana hihnassa) jopa löysi kokonaisen teerenpesän.
Koirat ovat osa Kankaiden nykyistä ydinperhettä, sillä pariskunnan 30- ja 28-vuotiaat pojat eivät asu enää kotona.
”Tämän pitää olla taloudellisesti mielekästä. Metsän pitää olla sijoitus”
Metsää Kankaat alkoivat hankkia vasta kolmisen vuotta sitten muutettuaan pääkaupunkiseudulta takaisin opiskelukaupunkiinsa Joensuuhun. Ostosreissuilla mukaan on tarttunut viisi palstaa, yhteensä 110 hehtaaria.
Kumppareiden alla jököttävän, Lieksan Salonkylässä sijaitsevan 19-hehtaarisen palstan Kankaat hankkivat runsas vuosi sitten. Paikka viehätti upean kallionsa ja runsaiden linnustusmahdollisuuksiensa puolesta, mutta myös sijainti oli sopiva Lieksan kesämökin ja Kontiolahden kodin välissä.
”Kuitenkin tämän pitää olla taloudellisesti mielekästä. Metsän pitää olla sijoitus”, täsmentää Jyrki Kangas, joka ennen professuuriaan oli Metsähallituksen pääjohtaja.
Pariskunta käy harrastusmielessä säännöllisesti katsomassa myytäviä metsäpalstoja ja tekee tarjouksia. Tänäkin vuonna tarjouksia on tehty jo viisi, mutta yksikään ei tärpännyt. Syy ei ole suinkaan ollut hinnasta tinkiminen, vaan palstojen hinnan karkaaminen käsistä.
”Viimeksi tarjosimme viisi prosenttia enemmän kuin hintapyyntö oli, mutta olimme silti vasta viidensiä tarjouskilpailussa. Emme olleet lähelläkään saada palstaa”, metsän arviointiin ja inventointiin erikoistunut Annika Kangas muistelee.
Paikallistuntemus välttämätöntä
On aika jättää nuotion lämpö ja siirtyä katsomaan vajaan sadan metrin päässä sijaitsevaa männylle viime kesänä istutettua aukkoa. Viime juhannuksena istutetuista taimista osa näyttää kärsineen kuivuudesta. Toisaalta varsinkin metsänrajassa näkyy myös virkeitä luonnontaimia.
Kankaat käyvät palstoillaan vähintään joka viikonloppu juoksuttamassa ja kouluttamassa koiriaan ja katselemassa metsäomaisuuttaan. Syksyllä ohjelmaan kuuluu myös sienestys ja Jyrkillä metsäkanojen jahtaaminen.
Ja tokihan professoripariskunta osallistuu mahdollisuuksiensa mukaan palstojensa hoitotöihin. Kolmessa vuodessa Kankaat ovat ehtineet istuttamaan ja heinäämään sekä hoitamaan taimikoita ja pärisyttämään raivaussahaa. Leimikonkin he tekivät viime vuonna itse, mutta siihen hupeni yllättävän kauan aikaa.
”Montakohan päivää siihen meni, kun vedettiin nauhoja leimikon ympärille ja puu puulta arvottiin, vieläkö tämä otetaan mukaan vai jätetäänkö pois”, Annika Kangas muistelee.
Usein Kankaat turvautuvat ulkopuoliseen apuun metsätöissä ja ostavat palveluja paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä.
”Vaikka meillä on metsäalan koulutuksia kuinka, niin sitten kun tullaan paikallistuntemusta vaativiin juttuihin ja puukauppa-asioihin, niin emme me niitä hallitse. Silloin pitää pyytää apua heiltä, jotka osaavat käytännön asiat ja markkinatilanteen. Siinä mielessä ollaan vähän kuin etämetsänomistajia”, Jyrki Kangas selittää.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Onnea metsän kanssa ja paljon mieleisiä hetkiä metsässä kulkemisesta!
Kyllähän metsästä voi nauttia ilman omistustakin, mutta jo koiraharrastus antaa mahdollisuuden liittyä oman metsän vuokraamalla myös metsästysmielessä.
Itse laitoin metsäpalstan paljolti sen vuoksi, että pääsin seuraan, jonka alueella ei ole juuri liikennettä, on hirviä ja voi laskea hirvikoiran irti turvallisesti.
Hirvestys kestää varsinaisesti vain viikon. Käyn kuitenkin koirien kanssa koko syksyn alueella ja kun hirvihaukku alkaa, niin nuotiolla on kiva kuunnella ”musiikkia”!
Nuotiolle tulee usein myös muita metsässä liikkuvia paistelemaan makkaraa ja ”parantamaan” maailmaa 🙂