Juice Leskisen kappaleessa Ilomantsi helikopteri tuo kuolemaa ja ”metsähallinnon puupäät myrkyttävät vesakon niin kuin nuorison”. Teksti viittaa Ilomantsin Hattuvaarassa lentämällä tehtyihin vesakkomyrkytyksiin ja niiden vastaisiin mielenilmauksiin.

Kappale osallistui vuoden 1981 Eurooviisujen esikarsintaan. Youtubessa sitä on katsottu puolisen miljoonaa kertaa.

Biologi ja metsänhoitaja Olavi Lyly aloitteli 1980-luvulla Metsäntutkimuslaitoksella tutkimusta vesakkomyrkkyjen vaikutuksesta metsäekosysteemiin.

Yleensä myrkyttämällä onnistuttiin hävittämään lehtipuut ja kenttäkerroksen kasvit, mutta silti aineiden pitkäaikaisesta vaikutuksesta havupuiden kasvuun ei tiedetty juuri mitään.

Painostusta ja hyllytettyjä tutkimuksia

Menetelmä oli joka tapauksessa suorastaan epävarma. Jos torjunta-aine levitettiin liian aikaisin, se tappoi heti myös männyn vuosikasvaimet. Jos taas liian myöhään, se ei tehonnut lehtipuihin.

Joinakin vuosina koko homma piti hoitaa vain parin viikon aikaikkunassa ja silloin tällöin vesakontorjuntayritys meni myös pahasti pieleen.

Lyly laati lausunnon maa- ja metsätalousministeriölle, jossa esitettiin, että myrkytyksistä pitäisi pidättäytyä, kunnes niiden hyödyt olisi tutkimuksella todistettu.

Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtaja Olavi Huikari allekirjoitti lausunnon, mutta joutui metsäalan painostuksen vuoksi vetämään sen takaisin. Lausunto annettiin kuitenkin pian uudelleen entistä painokkaampana.

Lylyn tutkimus hyllytettiin. Se julkaistiin sittemmin Ruotsissa.

Metsähallitus ja metsäteollisuus, joiden mailla lentolevityksiä pääasiassa tehtiin, puolustivat menetelmää voimakkaasti erityisesti kustannussyistä.

Paikalliset puolustivat marjamaita

Samoihin aikoihin oli käynnistynyt kansanliike torjunta-aineiden lentolevityksiä vastaan. Metsähallituksen toiminnalle Pohjois-Karjalassa panivat kampoihin yhtä lailla paikalliset asukkaat kuin Helsingistä tulleet luontoaktivistitkin.

Paikallisten vastustuksen syyksi mainitaan usein marjasadon pilaaminen, mutta kyse oli muustakin.

Ilomantsin kunnan väkiluku oli 1980-luvun alkuun mennessä liki puolittunut verrattuna 1960-lukuun. Työttömiä metsureita oli kymmeniä.

Metsätalouden koneellistuminen uhkasi entistä useamman työpaikkaa. Ympäristömyrkkyjen haitallisuuteen taas oli herätty länsimaissa laajasti 1970-luvun kuluessa.

Lentolevityksessä yhdistyivät molemmat: koneet ja myrkky. Metsähallituksesta tuli moninkertainen roisto, joka vei metsurien työt ja pilasi marjastusmaat.

Lentolevitykset jakaantuivat maantieteellisesti hyvin epätasaisesti ja siksi niihin kiinnitettiin eniten huomiota Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Lapissakin vesakkomyrkkyjä levitettiin laajasti, mutta harvan asutuksen ansiosta siihen ei kiinnitetty niin paljoa huomiota.

Koko maan mittakaavassa menetelmä kohdistui silti huippuvuosinaankin vain 5-10 prosentille taimikonhoitopinta-alasta.

Tilanne alkoi kärjistyä jo vuonna 1975, kun kymmenet ilomantsilaiset valvoivat yön lentokentällä, asettuivat aamulla vesakontorjuntakoneen eteen kiitotiellä ja estivät sen lentoonlähdön.

Seuraavina vuosina paikallinen lehdistö seurasi tarkasti lentolevityksiä. Niitä verrattiin Vietnamin sotaan, missä oli 1960-luvulla käytetty Agent Orange -nimistä kasvimyrkkyä. Suomessa 2,4,5 T-yhdistettä sisältänyt torjunta-aine tunnettiin esimerkiksi nimellä Vesakkotuho special.

Elokuu 1980 käännekohta

Elokuussa 1980 Ilomantsissa roihahti vesakkosota, josta tuli nopeasti valtakunnan ykkösuutinen. Joukko nuoria opiskelijoita oli poistanut lentäjille merkiksi asetettuja valkoisia muovipusseja ja kasannut ruiskutusalueelle johtaville teille tiesulkuja.

Opiskelijoiden mielenosoitus sai pian tukea paikallisilta, joita Metsähallituksen toiminta oli ärsyttänyt jo vuosia.

Kerrotaan, että alueelle poliisin roolissa komennettu Ilomantsin nimismies asettui mielenosoittajien puolelle ja ryhtyi organisoimaan metsään leiriytyneiden aktivistien ruokahuoltoa.

Paikallisten virkamiesten asema oli hankala. Tiukoista kannanotoistaan tunnettu Metsähallituksen tuolloinen aluemetsänhoitaja Saara Peiponen pysytteli hiljaa.

Lentolevityksen aloitus oli määrätty elokuun 18. päiväksi. Aamun sarastaessa mielenosoittajat olivat edelleen levittäytyneinä metsään, mutta kone määrättiin ilmaan poliisin tuella. Ilomantsissa tapahtumia seuraamaan oli saapunut myös valtakunnallinen media.

Ainakin yksi mielenosoittaja sai lopulta myrkkyä niskaansa. Välikohtaus keskeytti levityksen sillä erää. Myrkyn alle jäänyt kärsi pahoinvoinnista ja päänsärystä. Kaikki mielenosoittajat saivat sakkoja, jotka tiettävästi maksoi Suomen maaseuden puolue SMP.

Hattuvaaran tapahtumien seurauksena yleinen mielipide oli jo kääntynyt vesakkomyrkytyksiä vastaan. Kunnat saivat 1980-luvun puolivälissä mahdollisuuden kieltää lentolevitykset, ja hiljalleen toiminta loppui kokonaan.

Nykyisessä kasvinsuojelulaissa lentolevitys on tyystin kielletty. Tästä voidaan poiketa maa- ja metsätalousministeriön luvalla.

Viimeksi lentämällä on torjuttu ruskomäntypistiäistä Varsinais-Suomessa vuonna 2008. Torjunta-aine oli biologinen pistiäisiin tarttuva virus. Siis jotain aivan muuta kuin 1980-luvun Vesakkotuho special.

Jutussa on käytetty lähteenä myös teoksia Metsävaltio. Metsähallitus ja Suomi 1859-2009 sekä Metsästä yhteiskuntaan. Metsäntutkimuslaitos 1917-2012. 

Julkaistu aiemmin lyhyenä versiona Metsälehti Makasiinin numerossa 3/2023

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.