Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat tunnistivat jo ajat sitten viruksen, joka pysäyttää jo puihin levinneen juurikääpäsienen kasvun. Siitä alkaen torjuntamenetelmää on kehitetty käytännön metsänhoitoon. 

Idea on, että juurikäävän saastuttamiin kantoihin levitetään hakkuun yhteydessä viruksella tartutettua juurikääpäkantaa. Siitä virus leviää sienirihmastoja pitkin ja pysäyttää puiden juuriin pesiytyneen lahottajasienen kasvun.

Mikä parasta, virukset säilyvät juurikääpärihmastoissa vuosikymmeniä. Näin pystytään torjumaan tuhosienen leviäminen terveisiin puihin ja lahon metsän hakkuualalle istutettuihin taimiin.

Luken kehittämä ratkaisu olisi arvokas apu juurikäävän pahoin saastuttamilla alueilla, joilla runsaan hirvikannan vuoksi ei voida kasvattaa kuin kuusia. Myös jatkuvan kasvatuksen edellytykset tyvilahon vaivaamissa kuusikoissa paranevat. Juurikäävän kukistaminen vahvistaisi lisäksi kuusikoiden kestokykyä kirjanpainajaa vastaan.

Pitkä matka kaupan hyllylle

Torjuntaviruksella olisi laaja potentiaalinen kysyntä niin meillä kuin muuallakin. Suomeakin pahempi ongelma juurikääpä on eteläisessä Ruotsissa ja Keski-Euroopassa.

Luken kanssa torjuntaviruksen kaupallistamista on tutkinut muun muassa maailmalaajuisesti toimivan bioteknologiayritys Lallemandin Suomen tytäryhtiö. 

Lallemandin myyntijohtaja Päivi Heino pitää Luken innovaatiota erinomaisena, mutta hänen mukaansa torjuntaviruksen kaupallistaminen vaatii vielä paljon työtä ja tuotekehitystä. Myös myyntilupien hankkimisesta ennakoidaan vuosien urakkaa.

”Uusien torjunta-aineiden hyväksyttäminen vaatii paljon työtä.”

Hän ei innostu veikkailemaan, kuinka nopeasti juurikäävän torjuntavirus voitaisiin viimeistellä kaupalliseksi tuotteeksi.

Torjunta vain lahon valtaamiin kantoihin

Lukessa juurikäävän virustorjunnan kehittelystä vastaa nykyisin tutkimusprofessori Eeva Vainio. Hänen mukaansa virustorjuntaa kehitetään tällä hetkellä ulkopuolisen rahoituksen turvin.

Oman haasteensa tuo sekin, että torjunnan onnistumiseksi tarvitaan keino tunnistaa lahon vaivaamat puut kaadon yhteydessä.

”Virusvalmiste tulisi levittää ainoastaan sellaisiin kantoihin, joissa on todettu juurikääpälahoa, eli sitä ei levitettäisi jokaiseen kantoon kuten nykyisin käytössä olevia kantokäsittelyvalmisteita”, Vainio sanoo.

Hänkään ei innostu veikkaamaan, milloin torjuntaa päästäisiin käytännössä tekemään. 

”Ennen sitä on tehtävä monia pakollisia selvityksiä, joiden aikataulut määräytyvät osin ulkopuolelta. Asiaa edistetään askel kerrallaan, keskittyen ensin tehokkuuden ja turvallisuuden varmistamiseen sekä viruksen tartutusmenetelmien optimointiin.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.