Ruotsin metsät ovat vanhoja vasta vuosikymmeniä myöhemmin kuin Suomen metsät – näin ainakin siinä tapauksessa, että Ruotsin metsäviranomaisen Skogsstyrelsenin ehdottamat vanhojen metsien kriteerit menevät läpi.
Vanhojen metsien kriteerit liittyvät EU:n biodiversiteettistrategiaan. Sen tavoitteena on suojella kaikki EU:n jäljellä olevat luonnontilaiset ja vanhat metsät.
Suomessa hallitus vahvisti vanhojen metsien kiistellyt kriteerit viime viikolla. Pääkriteerejä ovat puuston ikä ja kuolleen puun määrä. Molemmat vaihtelevat maantieteellisesti ja pääpuulajin mukaan. Havumetsien valtapuuston keski-iän on maan etelä- ja keskiosissa oltava vähintään 140 vuotta ja maan pohjoisosissa 160–200 vuotta. Lehtipuuvaltaisissa metsissä ikähaarukka on 100–140 vuotta.
Ruotsissa pääkriteereiksi on ehdotettu suojeltavan alueen puulajien kotimaisuutta ja puuston ikää. Lisäksi suojeltavalta alueelta tulee löytyä eriasteisesti lahonneita puita ja alue on oltava vähintään puolen hehtaarin suuruinen, koskemattomana sen on ollut oltava vähintään 30 vuotta.
Iän puolesta havupuuvaltainen tai jaloja lehtipuita kasvava metsä on ehdotuksen mukaan vanhaa, jos puuston keski-ikä on Etelä-Ruotsissa vähintään 160 vuotta ja Pohjois-Ruotsissa vähintään 180 vuotta. Muita lehtipuita kuin jaloja lehtipuita kasvavassa metsässä puuston keski-iän tulee olla vähintään 120 vuotta.
Esimerkiksi Tampereen korkeudella olevat havumetsät luokitellaan Suomessa vanhoiksi, jos ne ovat vähintään 140-vuotiaita. Ruotsissa samalla korkeudella kasvavat havumetsät luokiteltaisiin vanhoiksi, jos ne ovat vähintään 180-vuotiaita.
Vanhan metsän ikärajat Suomessa ja Ruotsissa
Valtapuuston keski-iän alaraja Suomessa | Hemi- ja eteläboreaalinen | Keskiboreaalinen | Pohjoisboreaalisen eteläosa | Metsä- ja Tunturi-Lappi |
Ikä, havupuuvaltaiset | 140 | 140 | 160 | 200 |
Ikä, lehtipuuvaltaiset | 100 | 100 | 140 | 140 |
Valtapuuston keski-iän alaraja Ruotsissa | Etelä-Ruotsi (* | Pohjois-Ruotsi (** | ||
Ikä, havupuuvaltaiset ja jaloja lehtipuita kasvavat | 160 | 180 | ||
Ikä, muita lehtipuita kuin jaloja lehtipuita kasvavat | 120 | 120 | ||
*) Götanmaa ja Sveanmaa poislukien Taalainmaan, Värmlannin ja Örebron läänit | **) Norlanti sekä Taalainmaan, Värmlannin ja Örebron läänit |
Komissio edellyttää yhdenmukaistamista
Mitä erosta Suomen ja Ruotsin välillä pitäisi ajatella? Olisiko naapurimaissa syytä noudattaa samoja kriteerejä?
”Se on hyvä kysymys. Pääkriteerit tulevat EU:sta ja niitä tulkitaan kansallisella tasolla. Molemmissa maissa on kuitenkin kyse pääosin boreaalisesta havumetsävyöhykkeestä”, toteaa maa- ja metsätalousministeriön metsäneuvos Ville Schildt.
WWF julkaisi alkuvuodesta raportin, jossa vertailtiin Suomen ja Ruotsin hallitusten toimia vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelemiseksi. Järjestön johtava metsäasiantuntija Mai Suominen kertoo, että vanhojen metsien kriteerien määrittelyprosessi on ollut Suomessa ja Ruotsissa erilainen. Suomessa kriteereitä lähdettiin määrittämään yleisesti biodiversiteettistrategiaa varten, Ruotsissa kohdennetusti uusiutuvan energian direktiiviä varten.
”Loppujen lopuksi kyse on samasta asiasta. Kriteereillä on tarkoitus panna toimeen EU:n lainsäädäntöjä”, Suominen sanoo.
Hänen mukaansa Euroopan komissio edellyttää, että vanhojen metsien kriteerit yhdenmukaistetaan naapurimaiden kesken.
”Tällaista prosessia ei ole vielä aloitettu, mutta se tulisi tehdä. Komission toimeksianto on, että jäsenmaat määrittelevät kansalliset kriteerit ja tekevät sitten harmonisoinnin. Suomen osalta tämä koskee Ruotsia ja Baltian maita, mutta käytännön toimeenpanon näkökulmasta Suomen ja Ruotsin kriteerien harmonisointi on olennaisinta.”
WWF ei ole tyytyväinen kummankaan maan vanhojen metsien kriteereihin.
”Kriteerejä ei ole kummassakaan maassa tehty tiedeperusteisesti. Tutkijoiden olisi pitänyt laatia kriteerit, joiden perusteella hallitus olisi tehnyt ensin vaikutusten arvion ja vasta sen pohjalta päätökset”, Suominen sanoo.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Ruotsi yleensä hoitaa asiat MO-myönteisemmin. Tosin tuo puolen hehtaarin vaatimus taitaa olla selvästi pienempi kuin Suomessa.
”..WWF ei ole tyytyväinen kummankaan maan vanhojen metsien kriteereihin..” ja kun sellaiset asiat ei kuulu kuin asiaosaisille.
Suomalaisten on parasta ottaa oppia myös tässä asiassa länsinaapurista.
Ruotsissa metsänomistus on vahvemmin institutionaalisilla omistajilla, joilla enemmän sananvaltaa. Toki siellä näköjään myös ymmärretään, mitä ”vanha” tarkoittaa. Kyllä sen pitää puiden (metsän) tapauksessa olla vähintään kahden ihmissukupolven verran.