Joko on ensiharvennuksen aika?

Ensiharvennus ei ole vain taimikonhoidon jatke, vaan jo varsin kookkaan puuston myyntihakkuu.

Ensiharvennuksen aika on, kun nuori metsä alkaa ikään kuin sulkeutua ja rupeaa tuntumaan, että täällähän on jo hyvinkin myytävää.

”Jos männyllä vihreän latvuksen osuus menee alle puoleen puun pituudesta, niin ensiharvennuksella on jo kiire”, Metsänhoitoyhdistys Savotan metsäasiantuntija Veli-Matti Komu sanoo.

Jos alempi oksisto ehtii kuivua ja männyistä tulla tupsulatvaisia, niin kasvu kärsii ja elpyminen on hidasta.

Kuusella vihreää oksistoa saa olla reilummin.

”Kuusella ei ole samalla tavalla vaaraa, että puu menisi pilalle, vaikka ensiharvennus hieman viivästyisi. Kasvu elpyy hetikohta kun tilaa annetaan.”

Susipuut pois, laatupuille tilaa

Komun kokemuksen mukaan Savotan alueella Pohjois-Savossa tavallinen ensiharvennusikä on 25 vuotta – rehevillä pohjilla vähän aiemmin, karuilla vähän myöhemmin. Hoidetussa koivikossa voidaan päästä 20 vuoteen.

”Hyvällä taimikonhoidolla ja ennakkoraivauksella ensiharvennusta voi jonkin verran siirtää, jolloin puusto järeytyy ja puukauppatilikin on suurempi.”

Ensiharvennus on ennen kaikkea laatuharvennus. Tarvittaessa oksikkaat susipuut poistetaan ja annetaan tilaa pienemmille, mutta laadukkaammille rungoille.

Ensiharvennuksessa puiden pituus on 12 metristä ylöspäin ja rungon passeli koko 80–100 litraa, jolloin rinnankorkeusläpimitta on 13–15 senttiä.

Ensiharvennuksen jälkeen männikön runkoluku on 1 000–1 200 runkoa hehtaarilla. Kuusta voi harventaa reilummin ja rauduskoivun jopa 800 rungon hehtaaritiheyteen.

Harvennusvoimakkuutta voi hahmottaa mielessään siten, että jos istutustiheys on ollut 2 000 tainta, niin siitä reilu kolmannes tai jopa puolet pois.

Taimikonhoidossa pitää raaskia ottaa

Ensiharvennuksen hakkuumahdollisuudet luodaan taimikonhoidossa. Komu korostaa, että silloin pitää raaskia ottaa puuta pois.

”On väärää ajattelua, että kasvattamalla tiheää taimikkoa saisi ensiharvennuksessa isomman tilin. Tiheä, riukuuntuva kasvatusasento ei tuota ainespuuta.”

Etenkin männiköissä taimikonhoito on taiteilua – toisaalta pitää raaskia ottaa riittävän harvaksi, toisaalta voi olla tarpeen jättää särkymävaraa hirvituhojen varalta. Ja jos hirvituhoja ei tulekaan, tarvitaan taas raivaussahaa.

Taimikon tavoitetiheys on sama kuin istutuksessa eli 2 000 runkoa hehtaarilla. Runkojen etäisyys on silloin syllän verran. Jos jostakin kohtaa puuttuu puu, niin siinä saa kasvaa vaikka hieskoivu. Rauduskoivu istutetaan ja hoidetaan harvempana, 1 600 rungon tiheydessä.

Etenkin omatoimisen taimikonhoidon helmasynti on, että jätetään liian tiheäksi. Asian voi korjata ennakkoraivauksessa.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 15/2018.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus