Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Sauli Valkonen esittelee metsäntutkimuksen koealakuusikoita Lapinjärvellä Itä-Uudellamaalla. Valkosen ympärillä olevia kuusia käsiteltiin 1980-luvulla rajuilla määrämittahakkuilla eli harsinnoilla.

Harsintakuusikoita ei ole tarkoitettu mallimetsiksi, mutta koealat antavat nyt tutkijoille tärkeää tietoa varsinaisesta metsän jatkuvasta kasvatuksesta. Tuoreissa tutkimuksissa on saatu selvyyttä esimerkiksi kiistaan siitä, kuinka harvana jatkuvan kasvatuksen metsä tulee kasvattaa.

”Harsinta-alojen tutkimus vahvistaa sitä tietoa, että jatkuvassa kasvatuksessa metsän voi ja se pitää hakata harvaksi. Metsä ei mene pilalle”, Valkonen kertoo.

Elpyminen yllättävän nopeaa

Valkosen mukaan harsintakoealojen säilyminen on onni, sillä kun koemetsiä käsitellään eri tavalla kuin on kuviteltu hyväksi, syntyy mielenkiintoista tietoa. Harvaksi hakatuilla koealoilla puut reagoivat ympärille vapautuneeseen tilaan oletettua nopeammin ja toipuivat pian hyvään kasvuun.

Nopeasti nousevat kasvukäyrät osoittavat, että harvaksi hakkaaminen on kannattavaa.

”Pienetkin puut elpyivät yllättävän nopeasti”, Valkonen kertoo.

Puuston harventumiseen liittyy tietysti tuuli- ja tuhoriskejä. Jatkuvan kasvatuksen metsissä puiden on kuitenkin kyet-tävä vastustamaan tuhoja eri lailla kuin tasaikäisrakenteisissa metsissä.

”Jatkuvan kasvatuksen metsässä puita pitää valmistella kasvuun harvemmissa olosuhteissa”, Valkonen sanoo.

Taimien määrä on jäänyt harsinta-aloilla pienemmäksi kuin varsinaisilla jatkuvan kasvatuksen tutkimuskohteilla. Tämä vahvistaa perustietoa metsänkasvusta.

”Kun parhaimmat isot puut viedään pois, siementuotanto menee huonoksi. Koealoille ei ole tehty mitään 30 vuoteen, joten alikasvoksen eli uusien puiden kasvukunto on kärsinyt. Nuoremmille puille olisi jo pitänyt tehdä tilaa poiminta- tai pienaukkohakkuilla”, Valkonen kertoo.

Jatkuvan kasvatuksen metsien luontainen taimettuminen vaatii joka tapauksessa lisätutkimusta. Kuusikoissa tutkimuskokemukset antavat viitteitä siitä, että taimiryppäitä syntyy sekapuuston, kuten koivujen, alle.

”Havaintoja on siitä, että kuusentaimia syntyy parhaiten alueille, jossa kasvupaikka on kostea, maata on paljastanut tai paikalla on kaatunut puunrunko tai hakkuutähdettä.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 1/2017

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.