Metsän jatkuvapeitteisen kasvatuksen hakkuusta saatavat tulot jäävät lyhyellä tähtäimellä pienemmiksi kuin avohakkuusta saatavat. Näin siinäkin tapauksessa, että avohakkuusta saatavista tuloista vähennetään metsänuudistamisen ja taimikonhoidon kustannukset, selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke) tapaustutkimuksesta.

Tutkimus tehtiin alkuvuodesta eteläpohjalaisessa suometsässä. Viiden hehtaarin leimikossa vertailtiin erilaisten jatkuvapeitteiseen kasvatukseen tähtäävien hakkuiden tuottoa, ajanmenekkiä, kustannuksia ja hakkuujälkeä. Leimikko jaettiin lohkoihin, joista neljällä tehtiin poimintahakkuita, kahdella yläharvennus ja yhdellä pienaukkohakkuu.

”Suometsän omistaja halusi välttää päätehakkuun ja metsänuudistamisen tai ainakin siirtää niitä eteenpäin”, kertoo tutkimusta vetänyt Luken tutkija Pentti Niemistö.

1950- ja 1960-luvuilla ojitettu ja 2000-luvulla kunnostusojitettu alue on Niemistön mukaan ”tyypillistä viljavaa sekametsäistä suota”. Alue on harvennettu kunnostusojituksen yhteydessä ja lannoitettu pariin otteeseen.

Hakkuutapa puuston mukaan

Poimintahakkuita tehtiin leimikon sellaisissa osissa, joissa suurten mäntyjen ja vanhenevien hieskoivujen alla kasvoi erikokoisia kuusia. Hakkuissa poistettiin lähes kaikki koivut ja valtaosa männyistä.

Yläharvennukset ja pienaukko tehtiin leimikon niihin osiin, joista kuusialikasvos puuttui. Yläharvennuksessa poistettiin suurimmat puut ja kasvamaan jätettiin elinvoimaisia pienempiä puita.

Puunostaja maksoi havutukeista 55 euroa kuutiometriltä ja kuitupuusta 17,30 euroa kuutiometriltä. Kaikkiaan metsänomistaja sai leimikostaan noin 22 000 euroa. Jos leimikko olisi avohakattu, olisi puunostaja maksanut havutukeista 60 euroa kuutiometriltä ja kuitupuusta 18,30 euroa kuutiometriltä. Silloin metsänomistaja olisi saanut leimikostaan noin 40 000 euroa.

Vaikka metsänuudistaminen ja taimikonhoito olisi teetetty ulkopuolisella, olisi metsänomistajalle Niemistön mukaan jäänyt avohakkuun jälkeen 1 200 euroa hehtaarilta enemmän kuin jatkuvapeitteisen kasvatuksen hakkuusta.

Nyrkkeilijän liikkein

Eri hakkuutapojen ajanmenekkiä seurattiin hakkuukoneen kuljettajan otsalle asennetun kameran avulla. Poimintahakkuiden tuottavuus oli 34, yläharvennusten 28 ja pienaukkohakkuun 46 kuutiometriä tehotunnissa. Tehotunti sisältää korkeintaan puolen minuutin mittaisia taukoja.

Avohakkuussa hakkuukoneen tuottavuus on Niemistön mukaan samaa luokkaa kuin pien­aukkohakkuussa, mutta puutavaran ajo tulee halvemmaksi.

Korjuuvaurioita aiheutui eniten poimintahakkuissa: reilut 20 prosenttia kasvamaan jätettävistä puista vaurioitui. Yläharvennuksissa vastaava luku oli reilut kymmenen prosenttia.

Niemistö arvioi, että ero saattaa selittyä korjuukeleillä. Yläharvennukset tehtiin pikkupakkasella, poimintahakkuita tehtiin myös kireällä pakkasella ja suojakelillä.

Seuraavaksi hakkuualoilla tutkitaan, miten metsä lähtee kasvamaan ja uudistumaan.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 18/2019.

• Lisää aiheesta: Ensimmäinen askel jatkuvaan kasvatukseen
• Lisää aiheesta:  Näin siirryt jatkuvaan kasvatukseen

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.