Tuore pohjoismainen koontiteos nosti yhdeksi jatkuvan kasvatuksen hakkuumenetelmäksi suojuspuuhakkuun. Menetelmä tunnetaan kuusella pitkältä ajalta, mutta sen käytännön tulokset ovat olleet kauniisti ilmaisten vaihtelevia.
Tuoreen tutkimuksen mukaan metsän uudistuminen onnistuu suojuspuuhakkuussa hyvin esimerkiksi Pohjois-Suomen korpikuusikoissa.
”Jokaiselle koealalle on syntynyt hyvin kuusen- ja koivuntaimia. Niillä kasvaa sekametsä”, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Hannu Hökkä.
Tervolassa Lounais-Lapissa sijaitsevaa koemetsää käsiteltiin jatkuvan metsänkasvatuksen menetelmin, eli sinne tehtiin suojuspuu-, poiminta- ja pienaukkohakkuita. Koealojen taimettumista on mitattu ojitetussa suometsässä useita kertoja 10 vuodessa.
”Jatkuvapeitteiseen kasvatukseen siirtymiseen on hyvät edellytykset, jos on vihjeitä siitä, että korpikuusikossa tapahtuu luontaista uudistumista”, Hökkä sanoo.
Uudistumista usein myös on, sillä korpikuusikon kostea maaperä ja rahkasammalpinta tekevät kasvupaikasta otollisen luontaisten puuntaimien syntymiselle.
Säästöä Lapissa
Tervolan koemetsässä suojuspuuhakkuualalle on syntynyt koivuntaimia vähemmän kuin voimakkaasti poimintahakatulle koealalle tai pienaukkoihin. Tämä lienee suojuspuuhakkuun etu, sillä tavoitteena on kuusivaltainen metsä ja taimikonhoidon tarve pyritään minimoimaan.
Suojuspuuhakkuulla taimien syntyminen on kuitenkin ollut ryhmittäisempää ja taimien kasvu hitaampaa kuin esimerkiksi pienaukkohakkuulla.
Jatkuvan kasvatuksen tutkimiselle on selvä kannustin etenkin Pohjois-Suomessa, jossa puuston hidas kasvu syö kalliiden metsän uudistamisinvestointien kannattavuutta. Lisäksi jatkuvalla kasvatuksella voidaan yrittää vähentää ojitettujen suometsien vesistöpäästöjä.
Tarvitaanko raivausta?
Hökän mukaan korpikuusikoissa on selvää, että myös jatkuvassa kasvatuksessa on edessä taimikonraivausta.
”Tarvitaan molemmat taimikonhoitokerrat, eli niin varhaisperkaus kuin myöhempi taimikon harvennus.”
Taimikonhoitotarve on ilmeinen erityisesti pienaukoissa. Puulajien luontainen kasvutahti on nuorena erilainen.
Vaikka taimikonraivaustarve lisää jatkuvan metsänkasvatuksen kustannuksia, avohakkuun jälkeen korpikuusikoissa olisi Hökän mukaan vielä enemmän varhaisvaiheen hoitotyötä.
Suojuspuuhakkuun yhtenä ongelmana on ollut metsän hakkaaminen suojuspuuasentoon ilman aiempia harvennuksia, jolloin tuuli on niittänyt runsaasti nurin pystyyn jätettyjä kuusia. Hökän mukaan Tervolan tutkimuskuusikot eivät ole kärsineet suuresti tuulituhoista. Myöskään halla ei ole pohjoisen oloissa riski kuusentaimien kehitykselle.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kenet tuo kuva vakuuttaa? Vajaatuottoisten pikku plänttien tilkkutäkki ei palvele kannattavaa metsätaloutta millään muotoa.
Itse näen kuvassa onnettoman vajaatuottoisen metsän, jonka mahdollisten taimien jälkeistä ensiharvennusta pitää odottaa vaikka miten monta vuosikymmentä.
LUKE:n nykyinen linja on poliittisen muodin mukaisesti edistää metsien huonoa ja ”luonnonmukaista” hoitoa ja panetella tehokasta puun tuotantoa.
En ole 50 vuoden metsän kasvattajaurallani nähnyt koskaan onnistunutta ja varsinkaan tervettä kuusikkoa luontaisen uudistamisen tuloksena.
Meidänkin kartanon alueella niitä edelliset isännät olivat koettaneet ja kaikissa oli paljon lahovikaa.
Kun se on havaittu, ne on uudistettu heti päähakkaamalla ja tehokkaalla ajouraoja mätästämisellä ja koivun rotutaimilla erittäin hyvin kasvaviksi koivikoiksi.
Näin myös maaperä saadaan uudistumaan.
Nykyisillä lämpösummilla ja puun hinnoilla järkevä eli tehokas puun kasvatus Lapissa on varsin kannattavaa sekä alueen ja kansan taloudelle erittäin hyvä asia.
Sillä myös hiilen sidonta saadaan moninkertaiseksi sammaleen ja ryteikön kasvattamisen sijaan.
Lapissa pohjavesi on tasamailla lähes järjestään liian korkealla ja maan sisässä kuntan alla todella huonot olosuhteet juurien, sienirihmastojen, pieneliöiden ja mikrobien biokasvulle, joiden hyvinvointi on perusedellytys hyvälle puun kasvulle.
Taannoin kävelin kuvan kaltaista metsää myynnissä olevalla tilalla, päätelmäni olivat samat kuin edellisillä kommentoijilla kuvan metsästä. Taimia oli kylläkin syntynyt, mutta tuuli oli jo valmiiksi vajaatuottoista harventanut lisää. Ainakin kymmenen vuotta metsä oli harvana ollut, joten kyllä luonnon taimille hintaa mielestäni tulee ,kasvutappioina tuhansia euroja hehtaarille.
Silloin kun oli taimikon perustamiseksi vakuustalletus ja Mk:n taimikon vakiintumistarkastukset, kuvan mukaiset kohteet joutuivat naurun alaisiksi.
…juu kaikki nurin ja istuttamaan