Taivalkosken Kallioniemessä seisoo metallinen mies keksiin nojaillen. Ilme on mietteliäs, suu viiva ja silmäkulmien urat syvät. Uneutettu vonkamies on Iijoen uittojen lopetuksesta selvästi harmissaan. Niin oli kirjailija Kalle Päätalokin. Asiasta kuultuaan uittokuvausten mestari päätti tilata taiteilija Veikko Hautavaaralta patsaan ja sijoittaa sen lapsuudenkoti Kallioniemeen, Jokijärven rantaan. Vuonna 1989 paljastetun muistomerkin teksti päättyy lauseeseen: ”Annoitte paljon, itse tyydyitte vähään!” Patsaan julkistustilaisuudessa pitämässään puheessa Päätalo mainitsi, että lysti tuli maksamaan jotakuinkin saman verran kuin hänen silloinen kulkupelinsä, Volvo 740 GL.

Uittoperinne on ollut merkittävä kulttuuria muokkaava tekijä vallankin pohjoisen pitkien jokien varsilla. Rovaniemi sai Jätkä-patsaansa vuonna 1955 Kemi Oy:n lahjoittamana. Jostain kumman syystä edelleen virheellisesti väitetään, että Kalervo Kallion tekemän, pöllin parkkuuta kuvaavan patsaan olisi muka lahjoittanut Kemijoki Oy.

No, patsaasta liikkuu muitakin levottomia juttuja. Kävipä kerran niin, että muuan miestä väkevämpää maistellut metsänhoitaja huomasi, että lähellä Pohjanhovi-ravintolan päätyä sijainnut Jätkä oli päivän mittaan kadonnut. Syynä ilmiöön ei kuitenkaan ollut metsänhoitajan liikuttunut tila, vaan se, että Kemijoen yli oli alettu rakentaa Jätkänkynttilä-siltaa. Siltatyömaan likellä ollut patsas piti siirtää pois alkuperäisestä paikastaan.

Turhan suoraselkäinen malli

Uittopaikkakunnilla sijaitseviin patsaisiin liittyy monenlaisia tarinoita muuallakin Suomessa. Lieksan kauppalaan vuonna 1959 kansalaiskeräyksellä hankittu Jätkän patsas sai julkistustilaisuuteensa tuhatlukuisen joukon. Kun kuvanveistäjä Eino Räsäsen teos paljastettiin, jotkut alkoivat nurista, että patsas on turhan suoraselkäinen ja komea, kuin Lieksan Tauno Palo. Tosielämän savottamiehet olivat pikemminkin lyhyenpuoleisia ja vähintään kumaria. Patsaalla oli suora selkä siksi, että kuvanveistäjä oli käyttänyt mallinaan metsänhoitaja Ilmari Karvosta, silloisen Kevätniemen sahan metsäosaston päällikköä. Kansa antoi patsaalle sittemmin nimeksi Nenonen kalassa: paikallinen kalakauppias Nenonen oli kaupitellut puulaatikoista kalaa pääkadun varrella kulkeneille asiakkaille.

Katoavat keksit

Hieman etelämpänä Joensuussa Ilosaaren rannassa sijaitseva Ruuhkanpurkajat-patsas kuvaa kahta tukkilaista purkamassa uittosumaa. Kuvanveistäjä Oskari Jauhiainen laati vuonna 1964 tekemänsä pronssiveistoksen toiselle tukkilaiselle omat kasvonsa ja toiselle hahmon antoi Joensuun silloinen kaupunginkamreeri Eero Rantanen.

Valitettavasti sekä Lieksan että Joensuun tukkilaispatsaita riivaa yhteinen vitsaus: uittomiesten keksit ovat paikallisten patsaissa roikkujien suosiossa. Vuosi sitten Lieksan Jätkän patsaasta lohkesi pala hitsaussauman kohdalta. Kolmisen vuotta sitten vastaavaa tapahtui Joensuussa, jolloin toisen ruuhkanpurkajan keksistä lähti irti parikymmenkiloinen möhkäle. Se onneksi löytyi sittemmin Pielisjoen pohjasta.

Metsäaiheisia patsaita

Alavus: Uittomiesten muistomerkki, Erkki Saarimäki 1988

Evijärvi: Uittomiespatsas, Risto Saalasti 1992

Heinola: Tukinuittaja, Emil Cedercreutz (alkuperäinen kipsiteos 1920, pronssivalu ja lahjoitus Heinolan kaupungille 2001)

Heinola: Uittomiehet, Panu Patomäki 2007

Ii: Uitto-patsas, Sanna Koivisto 2003

Imatra: Tukinuittajat, Aimo Tukiainen 1949

Jyväskylä: Uittojätkä, Sonja Vectomov 2012

Kaavi: Vaikkojoen uiton muistomerkki, 1991 (ei tekijätietoa)

Kajaani: Puunkaatoon, Emil Cedercreutz 1916, lahjoitettu Kajaanin kaupungille 2005. Heinolassa on Puunkaatoon-veistoksen pari Tukinuittaja

Kemijoen uiton muistomerkki, Ensio Seppänen 2001

Kontiolahti: Tukkijätkän silhuetti, Anne Hirvonen 2005

Kuhmo: Tervansoutajan patsas, Risto Saalasti 1973

Oulainen: Uskoa tulevaisuuteen, Kari Juva 1999

Tornio: Lauttamies, Ensio Seppänen 1961

Ylitornio: Tukkireki, Ensio Seppänen 1980

Äänekoski: Lastaajat, Tapio Junno 1982

Juttua varten on haastateltu Marja Jalkasta, Asko Saarelaista, Pertti Mäkistä, Leena Paaskoskea, Anna-Kaarina Kippolaa ja Esa Terviötä.

Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 20.6.2019.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.