Metsänomistaja Erkki Lähde tiesi heti, että mäntytaimikon peli oli pelattu. Riistakameran taltioimassa kuvassa näkyi viime talvena kahdeksan hirveä. Metsässä hirvien jäljet johtivat kohti taimikkoa.

Hartolassa Päijät-Hämeessä sijaitsevan taimikon tarina on uskomaton. Hirvituhoon johtanut tapahtumaketju alkoi itse asiassa jo vuonna 2002, kun taimikon paikalla kasvaneessa metsässä tehtiin päätehakkuu.

Aukolle säästettyjen siemenpuiden sekä siementen kylvön avulla paikalle nousi sakea mäntytaimikko muutamassa vuodessa.

”Sen jälkeen tulivat myyrät ja söivät alueelta kaiken vihreän. Siinä menivät totaalisesti niin männyntaimet kuin vatunvarret”, Lähde kertoo.

Kerrottakoon, että tämän jutun Erkki Lähde ei ole metsäalalla tunnettu emeritusprofessori Erkki Lähde, vaan miehet ovat täysnimikaimoja. Joka tapauksessa tämän jutun Erkki Lähde istutti myyrätuhosta saaduilla korvauksilla uudet männyntaimet tuhoutuneiden tilalle.

”Siinä tuli tehtyä virhe, sillä hirvet söivät istutustaimet vuonna 2008. Alue olisi istutuksen sijaan pitänyt kylvää uudelleen.”

Jos metsämaa sopii männynkylvölle, siemenistä syntyy tiheä taimikko, joka kestää hirvituhoja paremmin kuin istutettu puusto.

Toinen virhe oli Lähteen mukaan istuttaa hirvituhon jälkeen jälleen uudet männyntaimet. Kolmas virhe oli, ettei taimikkoa suojattu hirvinauhalla tai Trico-lampaanrasvakarkotteella. Trico on markkinoiden ainoa tieteellisesti toimivaksi todistettu hirvikarkote.

Lähteelläkin oli karkotetta jo viime syksynä valmiina levitettäväksi.

”Syksy oli kuitenkin niin sateinen, että karkote jäi levittämättä. Talvella hirvet söivät männyntaimet.”

Hirvet koolle talvisin

Hirvet viihtyvät mäntytaimikoissa talvikauden ankarimman ajan. Männynneulasista saa ajankohtaan nähden hyvin ravintoa, ja taimikossa oleskelu säästää energiaa.

Lähteen mukaan Hartolassa ongelman ydin on se, että hirviä kerääntyy laajalta alalta talvehtimaan alueen taimikoihin. Tämän hän tietää hyvin hirviseuran jahtipäällikkönä.

”Alkusyksy mennään täällä ihan normaalissa hirvikannassa, mutta kun tulee talvi ja pakkanen, jahti voitaisiin melkein aloittaa uudelleen hirvien kerääntymisen vuoksi.”

Lähteen mukaan hirvien määrän pienentäminen ei ratkaise talvehtimisalueilla kaikkea. Kaksikin hirveä ehtii syödä talven aikana runsaasti männyntaimia.

”Hirvikannan säätelyn lisäksi vahinkoihin tulee varautua uudistamalla mäntyä kylväen ja suojaamalla mäntytaimikoita nauhoin ja karkottein.”

Karkote ajoissa taimiin

Hirvenmetsästyksen lisäksi Lähteellä on vähintään yhtä pitkä kokemus metsäasioista. Työura metsäammattilaisena Tapiossa ja Suomen metsäkeskuksessa sisälsi erityisesti metsänparannustöitä eli ojituksia ja tientekoa.

”Metsänkasvatus on sellaista, että joskus hyvin suunnitellut asiat epäonnistuvat ja joskus taas onnistutaan täysin tuurilla.”

Metsänhoidossa tarvitaan oppikirjatiedon lisäksi käytännön kokemusta.

”Mutta ei meinaa minunkaan ikäisellä vielä kokemus riittää”, 67-vuotias Lähde sanoo ja naurahtaa.

Viime talven hirvivahingon korvauskäsittely on parhaillaan vireillä. Lähde ei tiedä vielä, mitä tuhoutuneelle taimikolle tapahtuu jatkossa. Tänä vuonna hän kuitenkin ruiskutti hirvikarkote Tricoa ajoissa.

”Käsittely pitää uusia vuosittain, mutta karkotetta levittää mielellään, jos se auttaa mäntyjä säilymään.”

Karkotteesta kiinnostuneiden kannattaa kysyä sitä oman alueensa metsänhoitoyhdistyksestä, riistanhoitoyhdistyksestä tai Riistakeskuksen aluetoimistolta.

Lähteen taimikossa hukkaan ovat taimikkotuhojen takia menneet niin istutustyöt, useat raivauskerrat kuin vastikään tehty yli tuhannen euron tuhkalannoitus. Lannoitus tosin hyödyttää tuhoalalle tulevaisuudessa nousevaa uutta metsää.

”Hirvien taimikolle tekemät tappiot täytyy paikata onnistumisilla muussa metsänhoidossa.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 19/2018

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.