Helsingin Sanomat uutisoi helmikuun lopussa eläkkeellä olevan metsäprofessorin Matti Kärkkäisen tekemästä suo-ojituksesta Pohjois-Savossa Pielavedellä. Avosuon metsätalouskäyttöön tähtäävästä ojituksesta on syntynyt kiista, sillä ympäristöviranomaisen eli ely-keskuksen mukaan ojitus olisi tarvinnut vesilain mukaisen luvan. Kärkkäinen on eri mieltä.
Kärkkäisen mukaan Pielaveden Ventosuon tapauksessa on kyse turvetuotantoon aiemmin varatun alueen ojittamisesta metsätalouskäyttöön. Suon ympärillä on tehty metsäojituksia jo 1970-luvulla, mutta turvetuotantoon varattu Ventosuo jäi tuolloin ojitusten ulkopuolelle.
”Turvehankkeesta kuitenkin luovuttiin. Ostimme suon, koska meillä on metsäomistuksia sen ympärillä”, Kärkkäinen kertoo.
Helsingin Sanomien uutinen aiheutti pöyristyneitä kommentteja sosiaalisessa mediassa. Aiheesta käytiin vilkasta keskustelua myös Metsälehden verkkosivuilla.
Pääsyynä kohuun voi pitää sitä, että ojittamalla avosuon Kärkkäinen toimii täysin päinvastoin, kuin mikä on ollut suometsätutkimuksen viimeaikainen viesti.
Uusien ojien kaivamista soille ei ole tuettu aikoihin, ja vanhojen ojien perkaustakin pitäisi tutkijoiden mukaan vähentää. Lisäojien sijaan pöydällä ovat ojien tukkiminen ja soiden ennallistaminen.
Hiilensidonta tavoitteena
Kärkkäisen mukaan avosuo ojitettiin hiilensidonnan lisäämiseksi, ei puun tuottamisen. Hän viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan hiilensidonnan näkökulmasta karu ja vetinen suo on kannattavampaa metsittää kuin antaa sen olla.
”Avosuon metaanipäästöt ovat suuret, mutta ojituksen myötä ne lakkaavat.”
Vastapainoksi ojitus lisää turpeen hajoamista ja alueen hiilidioksidipäästöjä. Turpeen hajoaminen on Kärkkäisen mukaan kuitenkin hidasta kasvupaikan karuuden vuoksi. Paikalle syntyvä puusto parantaa alueen hiilensidontaa ja ilmastotasetta.
”Ojitus on monissa tapauksissa hiilensidonnan kannalta järkevä ympäristöteko”, Kärkkäinen väittää.
Metsälehden haastattelemien tutkijoiden mukaan lyhyellä aikavälillä metaanipäästön loppuminen ja metsitetyn suon puiden kasvu yleensä korvaavat turpeesta vapautuvaa hiilipäästöä. Esimerkiksi Etelä-Suomessa ojittamattomat suot ovat pääasiassa karuja, jolloin happamuus ja vähäravinteisuus rajoittavat sekä puuston kasvua että turvetta hajottavien mikrobien toimintaa.
Tällaisilla ojituskohteilla puusto sitoo ensimmäisen puusukupolven aikana suurin piirtein saman verran tai jopa enemmän hiiltä kuin turpeesta vapautuu. Pitkällä aikavälillä turpeesta vapautuu yleensä hiiltä enemmän kuin puustoon sitoutuu.
Ilmoitus riittää, vai riittääkö?
Kärkkäisen mukaan Pohjois-Savon ely-keskus vastusti ojitusta ja vaatii, että ojitukselle pitää hankkia aluehallintovirastolta vesilain mukainen lupa. Kärkkäinen ei näe tarvitsevansa lupaa, eikä ole sellaista hakenut.
”Metsäojitus ei tarvitse vesilain mukaista lupaa, ilmoitus riittää. Ainoa ehto on, että ojitus ei saa pilata vastaanottavaa vesistöä eli tässä tapauksessa Ventojokea.”
Vesilakia valvovan viranomaisen, elyn, mukaan pelisäännöt ovat selkeät: Muusta kuin vähäisestä ojituksesta tulee tehdä ojitusilmoitus ely-keskukseen 60 vuorokautta ennen toimenpiteen toteuttamista. Ojitusilmoitus on tehtävä myös ojitusmätästyskohteista.
Ilmoitukseen liitetään selvitys hankkeen vesiensuojeluratkaisuista. Ojitushanke vaatii vesilain mukaisen luvan, jos siitä voi aiheutua vesistön pilaantumista.
Ely-keskuksen mukaan ojituksen yhteydessä ei ole tehty vesiensuojelurakenteita ja riski ravinteiden kulkeutumisesta Ventojokea myöten Sulkavanjärveen on olemassa.
”Arvasin kyllä, että tästä tulee kohu. Ojitus tehtiin vuonna 2022. Aloitin omat (vesi)mittaukset vuoden 2023 toukokuussa”, Kärkkäinen kertoo.
Ojitusalueelta purkautuvista vesistä kertyi mittauspareja viime vuonna 14 kappaletta.
”Näytteiden mukaan ei ole pienintäkään mahdollisuutta, että ojitus vaikuttaisi vastaanottavan vesistön pilaantumiseen.”
Kärkkäisen mukaan Ventojoki on jo 1970-luvulla valjastettu yli 100 metsätilan turvemaaojitusten pääviemäriksi, ja se on luonnostaankin laajojen suoalueiden ruskeita ja fosforipitoisia vesiä kuljettava joki.
Ojituksista vähän ilmoituksia
Tutkijat epäilevät ojitusten kannattavuutta. Kun avosuo pyritään saamaan metsätalouskäyttöön, pitää investoida niin ojitukseen, metsänviljelyyn kuin lannoitukseen. Nykyisellä rahan hinnalla tällaista investointia on vaikea saada taloudellisesti kannattavaksi.
Avosuota ojittamalla ei monissa tapauksissa saada aikaiseksi hyväkasvuista metsämaata. Puun kasvuodotukset ovat vaatimattomat suhteessa tehtyyn investointiin.
Valtakunnan metsien inventointitietojen perusteella on arvioitu, että 2010-luvulla metsäuudisojamäärä oli 12 000 hehtaaria. Arvio ei kuvaa aukottomasti luonnontilaisten soiden ensikertaisia ojituksia.
Metsälehden ely-keskuksille tekemien kyselyiden perusteella uudisojituksista tehdään vähän ilmoituksia. Esimerkiksi suomaaston ydinseudulla Pohjois-Pohjanmaalla metsänkasvuun tähtäävistä uudisojahankkeista on ilmoitettu kolmen viime vuoden aikana neljä kertaa, yhteensä 58 hehtaarin alalta.
Pohjanmaan muissa maakunnissa uudistusojitusilmoituksia tehtiin vuosina 2019–2023 yhdeksän kappaletta, pinta-alaltaan yhteensä 55 hehtaaria. Ely-keskukset eivät välttämättä saa tietoa kaikista uudisojituksista.
Lisäksi ojittamiseen liittyy harmaata aluetta: piennarteitä ja rajatapauksia uudisojituksen ja täydennysojituksen välillä.
Lisää vesistöjen kuormitusta
Ojien kaivuu saa liikkeelle kiintoainesta, joka kulkeutuu herkästi valumavesien mukana läheisiin vesistöihin. Lisäksi ojitetulta suolta lähtee turpeen hajotessa liikkeelle vesistöjä rehevöittäviä ravinteita. Luonnontilaiselta suolta vastaavaa kuormitusta ei tule.
Parhaiten vesistövaikutuksia pystytään hillitsemään pintavalutuskentillä tai jättämällä ojittamaton suokaistale vesistön ja ojitetun alueen väliin, jolloin voidaan selvitä vähäisillä vesistövaikutuksilla. Vesien johtaminen luonnontilaisille tai pitkään ennallistettuna oleville soille on ainoa tehokas tapa pidättää metsätalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta.
Etelä-Suomen soista on ojitettu 74 prosenttia. Tulevaisuudessa Suomelta vaaditaan ennemminkin jo ojitettujen soiden ennallistamisia kuin uutta ojankaivuuta.
Luonnontilaisten soiden ojittaminen merkitsee sitä, että paras mahdollinen tapa vähentää kuormitusta menetetään. Ongelmallisinta on ojituksen vesistövaikutus pitkällä aikavälillä. Valumavesien laatu heikkenee ja ojitusalueista tulee pahempia vesistökuormittajia.
Ojittamattomat kosteat avosuot jarruttavat metsäpalojen leviämistä. Jos loputkin avosuot metsitetään, se lisää metsäpalojen leviämisriskiä. Soilla on myös tärkeä rooli valumavesien suodattajina.
Vastauksia ovat antaneet Raija Laiho, Raisa Mäkipää, Hannu Hökkä, Mika Nieminen ja Paavo Ojanen Luonnonvarakeskuksesta ja Helsingin yliopistosta sekä Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon, Keski-Suomen ja Kainuun ely-keskukset.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
”…Tutkijat epäilevät ojitusten kannattavuutta. Kun avosuo pyritään saamaan metsätalouskäyttöön, pitää investoida niin ojitukseen, metsänviljelyyn kuin lannoitukseen. Nykyisellä rahan hinnalla tällaista investointia on vaikea saada taloudellisesti kannattavaksi…”
Tällaiset asiat eivät kuulu ulkopuolisten pohdintoihin, se on aivan maanomistajan harkinnassa. Ja muutoinkin maanomistajan kertoma tapahtumien kulku ja perustelut ovat oikeustajun mukaisia.
Holhousyhteiskunnan ei pitäisi olla sotkeutumassa mo:n oikeuksiin kuin VAIN jo todistetun virhe-asian perusteella.
Tutkijoiilla on sananvapauden nimissä oikeus spekuloida kannattavuudella. Tässä tapauksessa on kyse siitä rikottiinko lakia ja siihen saataneen vastaus oikeudesta jossain vaiheessa.
Suot eivät tarvitse metsänviljelyä, vaan ne taimettuvat erittäin hyvin itsestään. Selvä asiavirhe ”asiantuntijoilta”.
Kyllä muiden metsänomistajien ei tarvitsisi olla ronkkimassa keskeneräisiä asioita. Tietysti jos/kun vihreä aate pakottaa kaikenlaiseen hämmentämiseen, onhan sitä muniaan uitettava!
Rautalammilla Sahalan kartanossa alettiin ojittaa 70 ha:n kohosuo – rämettä jo 1930 – luvulla lapiopelissä. Suurin osa siitä oli avosuota.
1970 luvulla suo ojitettiin kokonaan ja 1990 luvulla ojat perattiin pienkaivurilla, jotka jätti ojaluiskat ehjiksi.
Suolta on tehty on ensimmäiset järeät päätehakkuut ja sen kuvion uudistuskuusikko on myös jo ensiharvennettu ja kasvaa kohisten.
Koko suo on 2 kertaan tuhkalannoitettu ja kasvaa kovasti.
Sahalan 160 ojakilometriä 1000 ha alueella ovat keskeinen tekijä sille, että kasvu on saatu kaksinkertaistumaan 50 vuodessa.
Suomessa oli parempikuntoiset vesistöt 1960 – 1980 luvulla kuin nykyään, vaikka silloin ojitettin metsiä paljon. No, virheitäkin on tehty, mutta Suomen metsien kasvun tuplaantuminen on suurimmaksi osaksi ojitusten ansiota.
Nyt ojitukset ovat tukkeutumassa ja valtakunnan kasvut heikkenemässä.
Kun metsistämme soita on kolmannes, ja muutenkin soistumisprosessissa on suurin osa tuoreista kankaista, ojitusten vainoaminen on typeryyttä, joka heikentää puun kasvua, hiilen sidontaa, teollisuutta, kansantaloutta ja maaseudun elinvoimaa.
Hakesuodattimilla ojastojen loppupäissä voidaan puhdistaa likavesiä.
Luulen, että myös jyrsitty tai puristettu myyräsalaoja paksuturpeisessa maassa voisi toimia ja näin estää avo-ojien haitat. Koneita tähän ei vielä ole.
Lailliset mutta virheelliset ojitukset ovat kasvamattomina ”puustoina” nähtävissä, ja jokainen ymmärtää nyt niihin oikean oikean menettelyn: olla tekemättä mitään.
Mutta kasvullisissa kohteissa perkausten vastaisuus on todellakin typeryyttä. Aivan sama, kuin jokin muu loistavatuottoinen sijoituspää-oma nostetaan kesken parhaan tuottonsa ja tärvellään arpojen ostoon!!
Onko moninkertaiseen typeryyteen varaa?
Matin ojituksista kertova kuvapari HS:ssa oli pahasti harhaanjohtava. Kuvassa vierekkäin olivat paksuturpeiselta näyttävä kitumaan räme ja juuri ojitettu ohutturpeinen, puustoinen metsämaan räme. Ojan pohjalla oli kivinen kivennäismaa. Kuvan teksti kertoi, että ”Heinäkuussa 2022 Pielaveden Ventosuo oli ojittamaton ja keskeltä avoin. Kesäkuussa 2023 samassa paikassa oli kivennäismaahan saakka kaivettu oja”. Kuvan HS oli saanut P-S:n elykeskukselta. En usko, että professorikaan olisi niin tehokas ojittaja, että paksuturpeinen avosuo muuttuu ojitushetkellä puustoiseksi metsämaan suoksi. Miksi elykeskus jakaa virheellistä tietoa ?