Kun kotitilaan rajautuva metsä tai tonttipuut joudutaan kaatamaan, voi tilalle perustaa silmän iloksi puulajiviljelmän. Kannattavien puulajien valikoima talousmetsissä on rajallinen, mutta maiseman virkistykseksi löytyy lukemattomia kotimaisten puiden erikoismuotoja sekä ulkomaisia puulajeja.

Purppurakuusi, kultakuusi, surukuusi, käärmekuusi. Jo pelkästään kotimaisen kuusen erikoimuotoja on tarjolla lukuisia. Ne ovat kaikki luonnon muovaamia erikoisuuksia, joita on monistettu ottamalla emopuusta oksia. Oksat on liitetty tavalliseen pottitaimeen vartteiksi ja kasvatettu taimiksi.

”Harvinaiset puut ovat aina vartteita. Vartteilla monistettu perimä on puhdas. Tämä on harvinaisen perimän monistamista ja levittämistä”, kertoo erikoispuista innostunut Päijänteen metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja Teemu Kivi.

Lisäksi löytyy lukematon määrä muun muassa pihtoja, tuijia, koivuja, katajia ja mäntyjä, joiden muodoissa riittää valinnan varaa korkeasta kapeaan ja leveästä matalaan.

Asutuksen lähelle

Jo muutama ulkomuodoltaan, väriltään tai neulasiltaan poikkeava puuyksilö piristää maisemaa. Etenkin alkukesästä erikoispuuviljelmän väriloisto on vertaansa vailla. Erikoispuita voi yhdistellä oman mielen mukaan, kunhan huolehtii, että valopuilla riittää valoa ja varjopuilla varjoa. Lehtipuut viihtyvät rehevillä paikoilla, havuille kelpaa vähäravinteisempikin kasvualusta. Maan kivisyydestäkään ei ole haittaa.

”Monet kasvit tykkäävät niin sanotusti kiven hiestä eli kosteudesta kiven pinnassa”, Kivi vinkkaa.

Hyvä paikka puulajiviljelmälle on katseen alla asutuksen lähellä, sillä monet puut ovat hirvien mieleen ja vaativat hoitoa. Talvella lumet on karisteltava pois, kesäaikaan kastellaan ja lannoitetaan, joten viljelmälle on tärkeä päästä nopeasti ja helposti.

Kuoppa valmiiksi

Puulajiviljelmää perustaessa kannattaa valita rauhassa puulajit ja miettiä, mihin kohdin ja kuinka etäälle toisistaan ne istuttaa. Istutusvälit vaihtelevat muutamasta metristä useampaan metriin riippuen puun kasvumuodosta ja tilavaateista.

Istutusmonttu kaivetaan ennen kuin taimi haetaan myymälästä. Lisäksi valmiiksi varataan puulajille sopivaa multaa. Havupuille käy hapan havu-rodomulta. Jaloille lehtipuillle kalkittu multa.

Taimi istutetaan hieman muuta maata korkeammalle ja mullan päälle sirotellaan kuorikatetta, jotta kosteus ei pääse haihtumaan. Lopuksi pienet taimet merkitään kepein, etteivät ne jää jalkoihin talvella lumia tiputellessa tai kesällä raivatessa.

”Kun erikoispuita yhden päivässä istuttaa, tahti on sopiva. Hyvin tehty on kerralla valmis”, Kivi neuvoo.

Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan tänään ilmestyvässä Metsälehdessä 13/2019.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.